Riivinrautoja herrattarina

Juhannusta on vanhastaan pidetty taikojen, erityisesti lemmentaikojen tekemisen aikana. Silloin erilaiset noitakonstit ja taiat on otettu käyttöön tulevaisuutta ja onnea selvittämään. Tästä ajatukset johtivatkin muutamiin oman aikamme taikoihin, joilla on jo pitkään - ja ilmeisen tuloksellisesti - pyritty vääristämään ihmisten tietoisuutta muokkauksen arvoisiksi koetuista asioista. 

Hyvinä esimerkkeinä onnistuneista taioista voivat toimia laajasti levinneet käsitykset keskiajan noitavainoista ja äänioikeuden laajenemiskehityksestä 1900-luvun alun Suomessa. 

Keskiajan Euroopan noitavainoilla ja äänioikeuden laajenemisella Suomen suuriruhtinaskunnassa on ainakin yksi niitä yhdistävä tekijä: nimittäin varallisuus. On myös syytä selventää erästä noitavainoja koskevaa keskeistä määrettä. Noitavainot olivat kiihkeimmillään myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Silloin puhumme vuosista 1550–1650. Varsinaisella sydänkeskiajalla, vuosina 1000-1300, Katolinen kirkko suhtautui varsin suopeasti kristillistettyjen alueiden paikallisiin kansanuskontoihin, kunhan tietyt kirkolliset reunaehdot vuodenkierrossa täyttyivät. Niinpä noitavainoille ei juurikaan ollut tilausta. 

Tilanne muuttui uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen kiristettyä yhteiskunnallista, ja varsinkin uskonnollista ilmapiiriä. Kuka sitten joutui noitavainojen kohteeksi? Valtaosassa tapauksista siihen vaikutti varallisuus ja asema yhteisössä. Monissa tapauksissa noitasyytökset perustuivat syytetyn lähipiirin, naapurin tai kilpailijan kateuteen. Omaa epäonnistumista tai huonoa onnea saatettiin selittää epämieluisan henkilön noituudella. Noitavainojen uhreista vain vähemmistö oli rohtoja, taikoja tai muita pakanallisia loitsuja harrastaneita naisia. Populaarikulttuurissa silti levitetään feminististä muunneltua totuutta noitavainojen uhrien sukupuolijakaumasta. 

Yhtään sen paremmin ei olla onnistuttu naisten äänioikeusnarratiivinkaan suhteen. Lukuisten, ja usein tarkoituksellisten, historian vääristelyjen jatkeeksi Iltalehden skribentti Sanna Ukkola kolumnissaan 16.6.2022 jatkaa naisellisen uhripääoman keräystä sivuuttaen historialliset faktat. Kas näin se häneltä käy: 

"Suomi on ollut niin ikään tasa-arvon takapajula: naisia on kahlittu ja kontrolloitu läpi historian, he ovat olleet miesten omaisuutta. Vielä 1900-luvun alussa naiset eivät saaneet äänestää…". 

Parhaissa valheissa on aina mukana osatotuuksia, niin tässäkin. Historiallisesti on tarkempaa korjata lauseen alkua seuraavasti: 

 ": johtava yhteiskunnallinen luokka, jossa on ollut sekä miehiä että naisia, on kahlinnut ja kontrolloinut alempiarvoisia miehiä ja naisia läpi historian, rälssiin, aateliin, porvaristoon tai talonpoikiin kuulumattomat ovat olleet sitä ylempänä olleen luokan omaisuutta (sukupuolestaan riippumatta)." 

Ja mitä tulee äänioikeuteen, tekstissään Ukkola joko osoittaa tietämättömyytensä tai tahallisen pyrkimyksensä vääristellä historiaa mieleisekseen. Kuten valitettavan usein naisilla on tapana.

Naiset saivat 1900-luvun alussa Suomen suuriruhtinaskunnassa äänestää, mikäli heillä oli verokalenterissa riittävästi äyrejä! Ja vastaavasti miehet, joilta äyrejä ei tarpeeksi löytynyt, eivät voineet äänestää. 

Äänioikeus oli siten sidottu varallisuuteen, veroäyreihin - ei sukupuoleen. Lisäksi äänioikeus ei ollut yhtäläinen. Näin äänestyksessä käytettävien äänien määrä riippui henkilön varallisuudesta. 

Huomaamme, että Ukkola typistää tasa-arvon vain miesten ja naisten väliseksi. Hän sivuuttaa muut näkökulmat ja laajemman kokonaiskuvan tai ei ymmärrä niitä muuntaen samalla historiaa. 

Oman aikamme ilmiöitä ovat uudet noitavainot. Niissä naiset vainoavat miehiä, joita he pitävät yhteiskunnallisen tai taloudellisen menestyksen, mielipiteiden, politiikan tai rodun vuoksi vastenmielisinä. Valtaosassa tapauksista, voisi sanoa lähes kaikissa, vainon kohteena ovat valkoiset heteromiehet.

Niinpä maahamme on pystytetty matriarkaatin toveritartuomioistuimia. Niissä huutoäänestyksellä ja muulla julkisella rääkymisellä päätetään syyllisyyksistä - ohi maan virallisten rikostutkimus- ja oikeuskanavien. Sukupuolentutkimuksen professoreista, Helsingin Sanomien toimittajista ja muista "asiantuntijoista" on muodostunut uuden ajan inkvisiittorit. Naispoliitikot takovat raudan ollessa kuumaa, kilpaillen uhripääoman keräämisessä. Säälittävää, mutta myös yhteiskunnallisesti vaarallista kulttuurivallankumouksellisuutta. Valittu menetelmä johtaa mielivaltaisuuksiin ja oikeusturvan kaventumiseen loppujen lopuksi kaikkien kansalaisten osalta.

Tarinan varsinaisia konnia ovat kuitenkin eräät selkärangattomat, tekopyhät miespoliitikot ja muut yhteiskunnalliset miesvaikuttajat. Valmiiksi aisankannattajiksi alennettuina he myötäilevät kuuliaisesti mitä tahansa naisten hysteriaa tai hulluutta. Peloissaan, kuin odottaen omaa vuoroaan tullakseen heitetyksi ns. linja-auton alle. 

Nyt meillä on elettävänämme raukkamainen, ala-arvoinen ja vastenmielinen, orwellilaiseksi muuttunut yhteiskunta. Jossa riehuvat uhripääomaansa keräävät ja turvallisia tilojaan vaativat naiset - etsien muille varoitukseksi ja toki tasa-arvon ylevissä nimissä uusia lynkattavia miehiä. Yhteiskunta, jonka peruspalvelutkaan eivät tahdo enää toimia, kun naiset jakavat Suomen varallisuuden pitkin maailmaa ja kutsuvat koko maailman meille kylään - jäämään uusiksi isänniksi. 

Aikamoisia riivinrautoja.

Nämä uudet herrattaremme. 

 

Strategista totuutta, пожалуйста!

Sattuipa silmiin venäläisen uutistoimisto IA Regnumin artikkeli päiväyksellä 23.4.2022, jonka otsikossa kysyttiin ”Miksi Suomi haluaa liittyä Natoon?” Samaisessa otsikossa annettiin vastaus: ”Koska sillä [Suomella] on hitleriläinen kultti”. Päätin kääntää koko artikkelin ja katsoa mitä muuta sieltä löytyisi. 

Ja löytyihän sieltä. Uutisjutussa esitettiin erilaisia Suomen rikoksia ja syntejä venäläisiä kohtaan aina 1940-luvulta nykypäiviin asti. Osa väitteistä oli vanhoja tuttuja, mutta joukossa oli myös uusia ja yllättäviä. Uutisen kirjoittajaksi mainittiin Modest Kolerov.

Piti ensin ottaa selvää uutistoimiston ja sen kirjoittajan taustoista. IA Regnum on 2002 perustettu venäläinen uutistoimisto, sen pääpaikka on Moskovassa ja se keskittyy kotimaan ja sen lähialueiden uutisiin. Regnumilla on Kremlin tuki takanaan, jo sillä perusteella, että se voi ylipäätään julkaista mitään. 

Kolerov on yksi uutistoimiston perustajista ja toiminut sen päätoimittajana. Hän on 59-vuotias ja syntyjään venäläinen. Wikipedian mukaan hän on anti-fasisti, mitä se tarkoittaakaan. Joka tapauksessa uutistoimituksessa huhutaan tervehdittävän toisiaan "СФО" sloganilla joka tarkoittaa ”kuolema fasistisille miehittäjille!”. 

Uutistoimiston agendalla on mm. vastustaa venäläisiä sijoituksia maihin, joiden politiikka on Venäjälle vihamielistä tai jotka edistävät toisen maailmansodan aikaisen natsismin tai fasismin kunnianpalauttamista. Venäläisten tietojen mukaan Regnum on kohdistanut toimia mm. Viroa vastaan.

Nytkö on Suomen vuoro? 

Ilmeisesti Suomen, ja samalla Ruotsin, Nato-jäsenyyskaavailut ovat provosoineet tässä käsiteltävän uutisen julkaisun. Uutisessa on kahdeksan ydinväitettä, koskien Suomen asemaa tai tekemisiä, kuten todettua, aina 1940-luvulta nykypäiviin. Katsotaanpas väitteitä.

Suomen halu liittyä Natoon rikkoo 1947 [Pariisin rauhan] sopimuksen velvoitteita vastaan.

Suomessa on säilynyt Mannerheim-kultti.

Suomi antautui Stalinille 1944.

Mannerheim oli Hitlerin liittolainen, Leningradin saarron rikoskumppani ja  Neuvostoliiton Karjalan venäläisten kansanmurhaaja.

40 vuotta suomettumista NL:n alaisuudessa oli turhaa, sillä Suomi on Hitlerin ja Mannerheimin Suomi.

Suomi toteuttaa kansallista ja kielellistä, aggressiivista laajentumista Venäjän Karjalassa. Ekspansio alkoi NL:n kaatumisen jälkeen.

Bryssel yritti pitkään Yhdysvaltojen alaisuudessa vetää Ruotsia ja Suomea Natoon.

Lännen hallitsemien tiedotusvälineiden kautta tehtiin johdonmukaista työtä yleisen mielipiteen muuttamiseksi Ruotsissa ja Suomessa Natoon liittymiskysymyksessä.

Historioitsija Arto Luukkanen totesi taannoin, että Venäjä ei vain katso historiaan, se elää siellä ja sen kautta. Yllä olevat väittämät ovat omiaan vahvistamaan Luukkasen havaintoja. Osaa näistä voi pitää vain tarkoitushakuisena historian vääristelynä ja esimerkkeinä ns. venäläisestä strategisesta totuudesta – eli pravdasta. Mahtuupa silti joukkoon väittämiä, joita Venäjä voisi käyttää perusteina halutessaan käynnistää Suomen denatsifiointi- ja demilitarisointioperaation. 

Kansanmurha- ja natsioperaatioista puheen ollen, muistetaanpa, että päivälleen 82 vuotta sitten Katynin metsässä Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi NKVD täytti joukkohautoja ampumillaan puolalaisilla siviileillä ja sotavangeilla. Nyt löydetään Ukrainasta yhä uusia siviilien joukkohautoja. Niinpä niin. 

Kohti uutta Suomea!

Tulipa luettua vaihteeksi filosofiaa: Jari Ehrnroothin kirja Kymmenen vaatimusta vapaalle ihmiselle. Kirjailija on tämän tästä oleellisen äärellä ja tarjoaa lukijalleen ajattelemisen aihetta - jopa ratkaisuja elämän filosofisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin.

Erityisen kiintoisia ovat kohdat, joiden avulla lukija voi ymmärtää paremmin aikamme yhteiskunnallisia olosuhteita, tapahtumia ja muutoksia. Kirja avaa syitä miksi yhteiskuntamme ja valtiomme on jo pitkään turmeltunut ja sen seurauksena kääntynyt syntyperäisiä, valkoisia kansalaisiaan vastaan.

Kirjan parasta antia ovat sen johdantoluvun sisältö ja pohdinnat länsimaisen ihmisen kehityksestä valistuksesta 1900-luvun katastrofien kautta nykyiseksi itseään ja kulttuuriaan vihaavaksi surkimukseksi. Sivulla 180 todetaan varsin tyhjentävästi mikä on perimmäinen ongelmamme, miksi olemme menettäneet hyvän yhteiskuntamme: 

”..minä torjun kaikki sellaiset yhteiskunnalliset uudistukset ja maailmanparannusyritykset, jotka nojaavat luonnolliseen alkulähteeseen, ikään kuin ihmisessä olisi jokin myötäsyntyinen järkevyys, joka alkaa ohjata häntä, kun annetaan ruoka, suojaa, työvälineitä ja rakkautta.

Tämä unelma on kerta toisensa jälkeen johtanut vain pettymyksiin. Ikoninen esimerkki epäonnistumisesta on hyvää tarkoittava kehitysapu, joka ei ole onnistunut kehittämään afrikkalaisia, aasialaisia tai eteläamerikkalaisia yhteiskuntia, vaan on ruokkinut käyttöön saatujen varojen väärinkäyttöä hallinnon kaikilla tasoilla.

Hyvä yhteiskunta voi syntyä vain, jos maata asuttavasta kansasta syntyy järkevyyden ohjaama päämäärätietoinen kansakunta, joka luo itselleen hyvän hallinnon. Tästä läheisin esimerkki on Suomi, joka kehittyi sadassa vuodessa yritteliäisyyden, ahkeruuden, koulutuksen ja valistuksen avulla alkukantaisesta ja köyhästä alusmaasta sivistyneeksi ja vauraaksi länsimaaksi. Ilman lujaa yhteiskuntamoraalia ja luotettavaa hallintoa se ei olisi onnistunut. Näiden kovien kulttuuristen elementtien puuttuessa kehitysyhteistyö on toiveajattelua ja voimavarojen hukkaamista.” 

Olemme menettäneet järkevyyden ohjaaman ja päämäärätietoisen kansakunnan. Samoin on menetetty luja yhteiskuntamoraali ja luotettava hallinto. Viiltävä analyysi jatkuu sivulla 194. Se vastaa kysymykseen milloin ja miten Suomessa – ja ylipäätään länsimaissa – alkoi yhteiskunnallinen alamäki johtaen mainittuihin menetyksiin. Annetaan teoksen jatkaa:

”Niin kauan kuin omatunto ei soimaa, tuskin mikään on niin ihanaa kuin irtiotto kaikista velvollisuuksista. Iso osa länsimaissa 1960-luvulla pintaan putkahtaneiden uusien kulttuuriarvojen karismasta selittyy tällä henkilökohtaisen vapauden tunteella. Annetaan mennä koska ei enää uskota mihinkään ihanteelliseen ihmisyyteen jonka vuoksi pitäisi pysyä kaidalla polulla. 

Kyseessä ei ole harkinnan vaan harkitsemattomuuden vapaus. Ei vapaus tehdä niin kuin hyväksi katsoo vaan vapaus antautua impulssiensa vietäväksi.”

Uuden Testamentin vuorisaarnakaan ei välty kritiikiltä. Vuorisaarnan yhteiskunnallinen merkitys tulee sen vaikutuksesta kristilliseen etiikkaan ja sitä kautta nykyisen harhaisen, humanistisen ihmiskuvan syntymiseen. Sivulla 199 aivan oikeutetusti avataan vuorisaarnan looginen mielettömyys:

”Vuorisaarnan eettinen ylenpalttisuus on järjetöntä ja ristiriitaista ylimaallisen rakkauden toitotusta eikä sitä kukaan voi käytännössä seurata. Puhdasmielinen vihollisen rakastaminen ei sovi ihanteeksi kenellekään joka haluaa säilyä elossa ja vapaana.”

Edellä luettu on hyvin ajankohtainen argumentti näin hybridihyökkäysten ollessa käynnissä. Silti niin kirkko kuin muukin valtiokoneisto toisintaa kaikille suomalaisille tuhoisaa ääriliberaalia humanismin propagandaa.

Ehrnrooth ei anna tällaiselle ajattelulle armoa. Hän toteaakin: 

”Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat äärimmäisen pahuuden edessä kertovat syvästä eettisestä kriisistä. Jos piispat voivat vääntää ajatuksensa näin mutkalle, ei ole ihme, että niin tekevät myös monet (sinänsä) hyvää tarkoittavat kansalaiset.”

Samaan ajatusten mutkalle vääntöön ovat syyllistyneet ja syyllistyvät lähes kaikki suomalaiset puolueet, kansalaisjärjestöt, eliitti ja oppineet. Yhteiskunnallinen ja poliittinen valehtelu, kaksinaismoralismi ja moraaliposeeraus ovat aikanamme nousseet uusiin ennätyksiin. 

Ehrnroothin kirja on varoitushuuto nykyisen yhteiskunnallisen eetoksen kestämättömyydestä. Kirkko, yliopistot, poliisi, rajavartiolaitos, puolustusvoimat, media ja puolueet ovat kyllästetyt vihervasemmistolaisella, eskatologisella näennäisen liberaalilla humanismilla. Yhteiskunnan vakaus ja turvallisuus, jopa sen olemassaolo on vaarantunut. Merkkinä siitä on poliitikkojen, valtion ja sen viranomaisten suhtautuminen vuoden 2015 kaltaisen laajan maahantulon mahdolliseen uusiutumiseen, ehkä vielä edellistä laajempana.

Uutisten valossa näyttää siltä, että Suomen rajat on määrä edelleen pitää auki. Suurtakaan maahantuloa ei ole ilmeisesti tarkoitus estää!

Tästä kertoo mm. se, että valtio varautuu uuteen pakolaisvyöryyn: Migrillä on avautunut kymmeniä (43 kpl) työpaikkoja, esim. 13 apulaistarkastajan paikkaa. Onko siis niin, että poliitikkomme ja valtio virkakoneistoineen haluavat auttaa idän diktaattoreita onnistumaan hybridihyökkäyksessään?

Suomi on rikki ja sen kansa puolustuskyvytön! 

Poliitikkojen moraali on rappeutunut sarjaksi onttoja valheita (joita Yle ansiokkaasti levittää). Suomi ajelehtii feminististen impulssien harhoissa. Kaiken kukkuraksi sisäministerinä on suomalaisille pahaa tahtova fanaattinen mielipuoli. Naishallituksemme totaalinen kyvyttömyys ymmärtää vallitsevat realiteetit ja toimia maan ja sen kansan edun mukaisesti on jo tullut esille. 

Suomi on rikki niin valtiona, järjestelmänä ja yhteiskuntana kuin syvästi kahtia jakautuneena ihmisyhteisönä, jossa muukalaiset vaihtavat kansan koostumusta ja sen kieltä silmiemme edessä. Jos väitteeni tuntuu lukijasta liian kärjistetyltä tai jopa salaliittoteorialta, niin on syytä palauttaa mieleen valtiotieteilijä Timo Aron huomiot:

”Siitä ei käydä julkista keskustelua, että vuodesta 2015 koko väestönlisäys on perustunut vain ja ainoastaan maahanmuuttoon ja vieraskielisiin.”

Aro toimii aluekehityksen asiantuntijana aluekehitykseen erikoistuneessa MDI-konsulttiyrityksessä.

Kehityksemme kansana ja yhteiskuntana on pysähtynyt. Sen sijaan taannumme valtiona viherliberaaliin fasismiin menettäen kansalaisoikeutemme vääristeltyä pandemiaa hyväksikäyttäen. Omaisuutemme ryöstetään ”vihreän siirtymän” varjolla. 

Onko Suomi niminen valtio enää suomalaisia varten? 

Jos ei ole, niin mitä varten Suomen valtio on olemassa?

Miten enään perustella nykyisen kaltaisen Suomen valtioaparaatin olemassaolo? 

Olisiko aika ajattelun muutokselle?

Olisiko jo aika uudelle Suomelle?

Feminismi tuhoaa lopulta itse itsensä - ja meidät siinä samalla!

Iben Thranholm:

Euroopan tragedia: liikaa Angela Merkeliä, liian vähän maskuliinisutta

Uutena vuotena muslimimaahanmuuttajat ahdistelivat seksuaalisesti saksalaisia naisia Kölnissä, Saksassa. Tapahtumien jälkeen feministit saivat uutta puhtia puolustellessaan tapahtumia eurooppalaisessa keskustelussa. 

Asiantuntijat ja poliitikot vakuuttelivat yleisölle, että Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta ja Keski-Aasiasta Euroopan porteille hyökyvien, turvapaikkaa hakevien miesten on tarpeen oppia että läntiset naiset ovat itsenäisiä ja seksuaalisesti vapautettuja. Tällaiset väitteet ovat kuitenkin ilmeisen liian heikkoja vaikuttaakseen tiettyjen pakolaisryhmien mieskulttuureihin.

Näille yksilöille vahvat eurooppalaiset naiset ovat helppoja saaliita; he kunnioittavat vain vahvoja miehiä – ja vahvoja miehiä on Euroopassa vähän.

Maskuliinisuuden heikkous eurooppalaisessa kulttuurissa tekee siitä kyvyttömän kohtaamaan poliittista ja kulttuurista kaaosta, joka on noussut kasvavan maahanmuuton mukana.

Sen asemasta, että yritettäisiin yksipuolisesti istuttaa liberaalifeministien arvoja muslimimiehille, voisi olla paljon hyödyllisempää eurooppalaisille miettiä olisiko feministien sota maskuliinisuutta vastaan eurooppalaisen kulttuurin heikkouden perimmäinen syy? Eurooppahan on voimaton ja puolustuskyvytön maahanmuuttajien ja pakolaisten kulttuureja vastaan. Ironiaa on, että feministien luoma maskuliinisuuden tyhjiö on tehnyt naisista väkivaltaisen mieskulttuurin uhreja.

Hiljattainen Pew Research Centren tutkimus osoitti että USA:ssa naimisiin haluavien nuorten miesten määrä on pudonnut alemmalle tasolle koskaan mittaushistoriassa.
Amerikkalainen kirjailija Suzanne Venker väittää, että ilmiön taustalla on feminismin kokonaisvaltainen vaikutus kulttuuriin. Venker painottaa, että miehet selittävät haluttomuuttaan naimisiinmenolle huomioillaan siitä, että ”naiset eivät enää ole naisia”.

Feminismi on ohjelmoinut naiset näkemään miehet vihollisena. Tämän seurauksena miehistä on tehty turhia ja tarpeettomia post-modernissa läntisessä kulttuurissa. Naiset eivät enää tarvitse miehiä materiaalisen hyvinvointinsa tuojiksi, suojaksensa tai lastensa isiksi; anonyymi luovuttaja voi auttaa naista lapsen saannissa, jos nainen niin valitsee.

Jo 1960-luvulta lähtien nykyaikaiset äidit ovat kasvattaneet poikansa naisiksi liottaen heidät feminiinisissä arvoissa ja hyväksymään vastuunoton kotitöissä, hoivaamaan, ymmärtämään, olemaan huomaavaisia ja taipumaan naisen jokaisen toiveen edessä. Tämä on tuottanut pehmeiden, epävarmojen miesten sukupolven, joilla ei ole kosketusta heidän maskuliiniseen luonteeseensa, identiteettiinsä tai voimaansa.

Nykyisin monet pojat kasvavat ilman kotona olevaa isää, eikä heillä ole miehisiä roolimalleja. Keskiverto länsimainen mies on feminisoitu. Hänellä ei ole tietoa tai tottumusta miehisistä hyveistä kuten rohkeudesta, urhoollisuudesta, päättäväisyydestä, itsensä uhraamisesta, oikeudenmukaisuudesta, itsehillinnästä, pidättyväisyydestä, itsekurista ja kunniasta. Hänellä ei ole aavistustakaan miehisyyden todellisesta ilmauksesta. Feminismi halveksuu miehisiä hyveitä ja on hylännyt ne. Tällä on ollut vahingollinen ja rapauttava vaikutus Euroopan kulttuuriin, ”hakatun vaimon” heikkoon mantereeseen.

Massiivisella kulttuurin feminisoinnilla on ollut suuri vaikutus politiikkaan. Läntisen liberaalin demokratian hallitseva ideologia on sekulaari humanismi, joka on luonteeltaan erityisen feminististä. Politiikka, varsinkin maahanmuuttajiin sovellettuna, on äidillisen hyvyyden syleilyä ja ylitsevuotavan hemmottelevaa ja suopeata. Se voitaisiin myös tulkita naiiviudeksi, heikkoudeksi ja myöntyväisyydeksi. Kun pakolaiskriisi nousi ja yllätti Euroopan, sen johtajat – etunenässä Saksan liittokansleri Angela Merkel – käyttäytyivät kuin arat, säikyt ja pelokkaat kanaäidit, eivät kuten vahvat miehet, joiden vastuulla on suojella maataan hyökkäykseltä.

Todellakin, tanskalaiset poliisit nähtiin leikkimässä pakolaislasten kanssa moottoriteillä kun heidän olisi pitänyt hoitaa työnsä lain ja järjestyksen takaajina. Medioissa heitä ylistettiin sankareina. He käyttäytyivät pehmeäsydämisten naisten tavoin, eivät kuten miehet, joille on uskottu maansa puolustaminen ja lain ja järjestyksen ylläpito.

Feministinen toisinajattelija Camille Pagilla tarkasteli Daily Mailissa samaa ilmiötä: ”Lähes koko nykyiseltä eliittiluokalta, taloudessa ja politiikassa, puuttuu sotilastausta. Sillä se ei ole enää houkutteleva uravalinta. Tämä on onnettomuuden resepti. Nykyinen eliitti ei osaa ajatella sotilaallisesti, niinpä he elävät harhoissa, joiden mukaan kaikki ihmiset ovat perimältään mukavia ja kilttejä meille, jos me vain olemme hyvätahtoisia ja lempeitä heille. Eliittiluokalla ei ole mitään käsitystä pahuudesta tai rikollisuudesta.”

Täsmällinen ongelma on, että Euroopan poliittisilla johtajilla ei ole sotilastaustaa, toisin kuin menneisyydessä esimerkiksi Rooseveltillä, de Gaullella ja Churchillilla. Tästä syystä heillä ei ole perusymmärrystä kulttuurinsa, maansa ja sen perinnäisarvojen puolustamisesta. He väheksyvät itse omia arvojaan, pyytelevät niitä anteeksi, ovat herkkäuskoisia ja hoivaavia siinä määrin, että heidän politiikastaan on tullut vakavasti vaarallista väestölle, jota heidän oli määrä suojella.

Feminiininen lähestymistapa uhkaa syöstä yhteiskunnan kaaokseen ja selvään romahdukseen, koska laillisuus ja sen valvonta on alisteista hoivan, ymmärtämisen ja kotouttamisen prioriteeteille. Miehisten hyveiden puute vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen järjestelmään. Maahanmuuton ongelmien perustavana syynä on miehisten hyveiden puute eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Tämänhetkinen yhteenotto Islamin kanssa, joka on hallitsevasti mieskulttuuri, paljastaa valitettavia puutteita post-modernissa feministisessä kulttuurissa, jolla ei ole voimaa puolustaa itseään miesvaltaista kulttuuria vastaan. Massarikokset naisia vastaan uuden vuoden yönä antoivat pelottavan muistutuksen vastakohdista; miehinen väkivalta on saanut jalansijaa ja feminiiniset arvot ovat avuttomia ja kyvyttömiä torjumaan tai vastustamaan sitä.

Parhaillaan Eurooppa muistuttaa naista, joka sallii aviomiehensä hakata ja hyväksikäyttää häntä. Kuten monet hakatut naiset, hän yrittää peitellä miehensä rikoksia, selittää miehen tekoja parhain päin ja kerta toisensa jälkeen palaa hänen luoksensa.

Samaan aikaan maahanmuutto on globalisoituneessa maailmassa väistämätöntä. Jos Eurooppa aikoo jäädä henkiin massamaahanmuuton ajassa, tarvitaan miesvallankumous. Läntisten miesten on tärkeätä tunnistaa tämä tarve ja ryhtyä rakentamaan miehisiin hyveisiin perustuvaa sosiaalista, kulttuurista ja poliittista pääomaa, pystyäkseen puolustamaan arvoja, joiden päälle Eurooppa on rakennettu.

https://www.rt.com/op-edge/329241-europes-tragedy-merkel-immigration/

Menetetty lenkkipolku

Miltä tuntuisi asua maassa, jossa olisit toisen luokan kansalainen ihonvärisi perusteella? Syntyperäsi määrittämänä olisit menettänyt osan ihmisoikeuksistasi, eivätkä viranomaiset tai laki enää suojelisi sinua tai läheisiäsi. Joutuisit kulkemaan julkisilla paikoilla turvattomana ja kohtaamaan väkivallan uhkan myös kotipihallasi. Kaiken tämän lisäksi yhteiskunta ottaisi varallisuuttasi yhä kiihtyvällä tahdilla ja omaisuuden suojaasi murrettaisiin uusilla pakkomääräyksillä.

Kuulostaako jotenkin tutulta? Muistuvatko mieleesi niiden lukuisten Ylen esittämien natsidokumenttien yhteiskunta, jossa "rasistit" saivat terrorisoida vähemmistöjä? Vai ollaanko tässä apartheidia harjoittavassa Etelä-Afrikassa? Onko sittenkin kyseessä tulevaisuuden dystopia, kauhukuva siitä, mitä tapahtuu, jos vaikka Suomen Sisu saa vallan?

Mietipä vielä uudestaan. Sinä nimittäin elät jo tuossa yhteiskunnassa, nyt, Suomessa ja parhaillaan.

Olet luultavasti vieraillut jossakin virastossa, yrityksessä tai työpaikalla. Samalla olet ehkä huomannut, että päivän muotivillitys on pitää niin ulko- kuin sisäovetkin kiinni sähkölukoilla. Panitko myös merkille ulko-ovien, asiakaspalvelutilojen ja porraskäytävien valvontakamerat? Niitä on sielläkin, missä vain työntekijät liikkuvat. Oletko suunnitellut matkaa Viroon, kenties Tallinnaan shoppailemaan? Eteläiseen EU-maahan sinulla ei kuitenkaan ole asiaa ilman passia, itäiseen naapuriin tarvitset myös viisumin. En ole aivan varma haluatko enää mennä läntiseen, tiedät kyllä miksi. Voit virkistää muistiasi tästä ja tästä.

Samaan aikaan Suomen valtakunnan rajat ovat sepposen selällään: jokainen oikeavärinen ja oikeauskoinen tulija pääsee kuin kutsuvieras rajan yli maahan. Lännestä Ruotsista, idästä Venäjältä ja uusin reitti on auki etelästä suoraan Saksasta tulevilla laivoilla. Niinpä niin, ei toteudu yhdenvertaisuus maailmassa ja varsinkaan Suomessa!

Toisin kuin suomalaisten, vastaanottokeskusten  asukkaiden liikkumista ei ole rajoitettu millään tavoin ja sitä et ole voinut olla huomaamatta. Lehdet ja poliisitiedotteet ovat täyttyneet väkivalta-, ryöstö-, murha- ja raiskausuutisista. Olet kuitenkin saanut lukea tulijoiden tekemisestä ensin pelkästään vaihtoehtomedioista, sillä valtamedian tehtävänä on yrittää pitää sinut rauhallisena - ja valehdellen pettää sinua.

Olet saanut seurata itsenäisen Suomen historian ala-arvoisinta ajanjaksoa: näennäisdemokratian vaihtumista totalitarismiin ja alkuperäisväestön kansanmurhan käynnistymistä. Kaikki tämä vain siksi, että julkista rahaa saadaan riskittömästi siirrettyä yksityisille voitontavoittelijoille. Riskit, ne kannamme arjessamme sinä, minä ja läheisemme.

Entä jos jotain ikävää tapahtuu? Vaaransa kaikilla nimittäin. Oma lenkkipolkuni kulkee lapsuuden maisemissa, juurimaassani. Nyt lenkkipolun viereen on ilmestynyt vastaanottokeskus. Entä jos kuljen liian läheltä sitä ja saan yllättäen perääni neljä poliisipartiota, kuten eräs Jesse tyttöystävineen? Entä jos kesken lenkin kimppuuni hyökätään, eikä poliiseja hätäpuhelustani huolimatta tule?

Sanoinko edellä vaaransa kaikilla? Ei nyt sentään liioitella! Suomesta on tehty maa, jossa tietyt suojatut ryhmät voivat tehdä mitä raskaampia rikoksia ja saada sitä varmemmin jäädä maahan. Katsos kun ne kansainväliset sopimukset, joihin Suomikin on sitoutunut, eivät ole sinusta ja ihmisarvostasi kiinnostuneita. Ne suojelevat rikollisia ja heistä hyötyviä. Nokkimisjärjestys on maassamme perin muuttunut. Viranomaisten mukaan meidän, sinun ja minun on vain sopeuduttava "uuteen tilanteesen" tai muuten me itkemme ja sopeudumme.

Sinun on syytä ymmärtää, että kolmannen maailman kehitysmaista tulevat miljoonat maahantunkeutujat  tuhoavat vastaanottavat yhteiskunnat pelkästään lukumäärällään. Saksassa 3000 asukkaan yhteisöön tuotiin yhdessä hetkessä yli 6000 "turvapaikanhakijaa". Sen yhteisön rauhallinen, arvokas ja turvallinen elämä loppui siihen päivään. Niin käy myös Suomelle ja meille, jos nykyisen kaltainen maahantulijoiden virta jatkuu. Toistaiseksi se jatkuu päivästä toiseen ja tulevaisuutesi, kaikkien suomalaisten, muuttuu yhä mustemmaksi.

Sinua pidetään silmällä, matkustamistasi rajoitetaan, olet mahdollisesti töissä lukkojen takana, silti et ole arvokas - olet pelkkä objekti jota hyödynnetään. Ihmisarvosi on annettu muille. Sinulla ei ole niin väliä. Kadulla et ole turvassa, etkä edes kotonasi. Sinä olet suomalainen. Sinun ja läheistesi tulevaisuuden tuhoaminen on parhaillaan käynnissä. Katsottuasi Ylen uutiset voit kuitenkin rauhoittua: ei ole syytä huoleen, hallitus tietää mitä se tekee. Sehän tässä niin karmeata onkin, kun se tietää - ja tarkkaan. Sinulle ja minulle, tavallisille suomalaisille se tarkoittaa elinpiirin jatkuvaa kapenemista, syyllistämistä, tulevaisuuden ja toivon hiipumista ja menetystä.

Kansallinen henkiinjäämisemme on vaarassa. Sitä uhkaavat EU:n liittovaltiokehitys ja kansallisten viranomaistemme rajat auki -politiikka, joka sallii maahantunkeutujien vyöryn kaikkine nyt jo hyvin tunnettuine haittavaikutuksineen. Muutosta tilanteeseen voi olla turha odottaa, sillä valitettavan moni suomalainen elää yhä unelmissa, vailla itsesuojeluvaistoa tai kaukana todellisuudesta.

Eipä silti, on minullakin unelma: haluan lenkkipolkuni takaisin!

Rajat kiinni - nyt heti!

Tänään ja tulevana viikonloppuna on määrä järjestää eri paikkakunnilla maahantunkeutumista vastustavia ja, niin hämmästyttävää ja valitettavaa kun se onkin, myös sitä tukevia mielenosoituksia.

Joku voi edelleen miettiä, miksi kansalaiset haluavat rajakontrollin takaisin, maahantunkeutumisen Suomeen loppuvan ja tänne jo tulleiden, meitä, vieraanvaraisuuttamme ja ruokiamme halveksuvien, vain parempaa elintasoa etsivien ”hädänalaisten” palauttamista lähtömaihinsa.

Kyseessä on eurooppalainen kriisi. Sen ovat aiheuttaneet EU-komission epädemokraattiset, liittovaltiota ajavat byrokraatit yhdessä yksittäisten EU-maiden moraalittomien johtajien kanssa. Saksa on eurooppalaisittain mitaten vaarallisen lähellä valtiollisten rakenteiden ja kaiken järjestyksen luhistumista.

Taustaksi Suomessa nyt järjestettäville marsseille, niin maahantunkeutumisen puolesta kuin vastaan, käänsin englantilaisen videobloggaaja Pat Condellin videon ”The Invasion of Europe”. Se on julkaistu 28.9.2015 ja löytyy täältä. Videon lisäksi osoitteesta löytyy linkkejä uutisiin ja kommentteihin Saksan ja EU:n pakolaispolitiikan seurauksista tavallisille eurooppalaisille.

Olen hieman lyhentänyt käännöstä, tiedättehän englantilaisten monipolvisen tavan asioiden esittämiselle. Joitakin videolla käytettyjä fraaseja ja adjektiiveja olen sovittanut suomalaisittain tutuimmiksi.

Tunkeutuminen Eurooppaan

Euroopan unioni aiheuttaa kaaoksen Eurooppaan kompuroidessaan yhdestä itse aiheuttamastaan kriisistä toiseen ilman minkäänlaista demokraattista mandaattia. Ei riittänyt, että EU komissio on syrjäyttänyt eri maiden hallitukset. Se on myös avannut EU:n ulkorajat yhdelle takapajuisimmalle ja väkivaltaisimmalle kulttuurille koko maailmassa, sellaiselle, joka hylkää kaikki ihmisoikeuksien perusteet.

Mikä tässä meni vikaan? Nämä maahantulijat eivät enää täytä pakolaisen statusta, kun kieltäytyvät rekisteröitymästä turvapaikanhakijoiksi saavuttuaan ensimmäiseen turvallisen maahan. Kuitenkin EU on kieltäytynyt toteuttamasta omia lakejaan antamalla kansallisille poliisivoimille signaalin päästää sadattuhannet maahan tulijat jatkamaan matkaansa.  Miljoonia rohkaistaan tulemaan ja miljoonat muut ovat myös tulossa. Ulkoavaruudesta puolueettomana tarkkaileva voisi ajatella, että eurooppalaiset ovat menettäneet järkensä. Mutta eivät eurooppalaiset sitä ole menettäneet, vaan demokratiansa. Ja nyt eurooppalaiset parhaillaan menettävät turvallisuutensa.

Euroopan unioni olisi voinut pysäyttää tämän kriisin heti alkuunsa noudattamalla hyväksi havaittua ja onnistunutta australialaista pakolaispolitiikkaa käännyttämällä veneet takaisin ja käsittelemällä turvapaikkahakemukset muualla. Tämä olisi ollutkin liian järkevää. Päinvastoin, EU komissio käyttäytyi tavanomaisen ylimielisesti, tehden samalla tilanteen paljon pahemmaksi rikkomalla lakejaan kutsumalla muslimimaailman Eurooppaan. Tämä takaa Euroopan muuttuvan kaikille vaarallisemmaksi paikaksi. Näin tulee käymään erityisesti naisille, seksuaalivähemmistöille ja juutalaisille. EU myös rahoittaa rikollisjärjestöjä ja ihmissalakuljetusteollisuutta.

Angela Merkel haluaa Saksan maksavan toisesta maailmansodasta tekemällä kansallisen itsemurhan. Hänen kolmannen maailman muslimeille esittämänsä mielipuolinen kutsu tulla Saksaan on nostanut raiskaukset Saksassa uusiin ennätyksiin. Kiitos siitä kuuluu henkilökohtaisesti Merkelille. Kaikki te edistykselliset,  hyödylliset idiootit "Tervetuloa pakolaiset" -kyltteinenne kannatte myös oman vastuunne tilanteesta. Sillä huolimatta siitä, mitä media haluaa meidän uskovan, suurin osa tulijoista on yksinäisiä miehiä. Euroopan vankilat ovat jo täynnä kolmannen maailman muslimimiehiä, jotka eivät tiedä kuinka käyttäytyä sivistyneissä valtioissa.  Kaikkein vähiten tarvitsemme heitä nyt vielä lisää, sillä mihin he tulevat, sinne tulevat myös raiskaukset. Se on kulttuurinen asia. Kuitenkin juuri heitä EU haluaa lisää.

Lakia rikkoen Eurooppaan tuodaan väkivaltainen, naisvihamielinen raiskauskulttuuri, joka suoraan uhkaa naisten turvallisuutta ja rikkoo heidän ihmisoikeuksiaan. Saksan media auttaa tässä. Jos olet Saksassa oleva kolmannen maailman muslimimaahantulija ja nautit satunnaisten raiskausten tekemisestä, niin voit jatkaa raiskauksiasi tietäen, että media vaikenee teostasi. Media on puolellasi. Tähän asti media ja poliisi on ollut hyvin hiljaa pakolaisten vastaanottokeskusten raiskaus-, lasten hyväksikäyttö- ja pakkoprostituutioepidemiasta. Tilanne on mennyt niin pahaksi, että naisten ja tyttöjen on ollut pakko nukkua vastaanottokeskuksissa päällysvaatteissaan. Naisjärjestöt jopa kirjoittivat julkisen kirjeen hallitukselle vaatien vastaanottokeskuksiin naisille omia, erillisiä tiloja pitämään saalistavat miehet poissa. Poliisi ei halua puhua raiskauksista, koska se ei halua samalla oikeuttaa massamaahanmuuton kritiikkiä. Kuinka jaloa heiltä! Poliisi ei halua oikeuttaa lainrikkomisen arvostelua. Silti poliisi kokee tarvetta varoittaa paikallisia ihmisiä jättämästä lapsiaan ulos yksin tai teinityttöjä pukeutumasta liian paljastavasti. He myös varoittavat naisia liikkumasta yksin rautatieasemilla, jotka sijaitsevat lähellä vastaanottokeskuksia.

Poliisi tietää sen, minkä kaikki jo Euroopassa nyt tietävät: sen että kolmannen maailman muslimimiehet on kasvatettu kehdosta asti halveksimaan ja pelkäämään naisia ja pitämään heitä alempiarvoisena. Kun he tulevat sivistyneeseen paikkaan, kuten Eurooppaan, he kohtelevat eurooppalaisia naisia samalla tavalla, koska he ovat liian tietämättömiä osatakseen muuta. Me siedämme tätä koska olemme niin edistyksellisiä, suvaitsevaisia ja myötätuntoisia. Emmekä halua puhua heidän käytöksestään, koska se voisi olla rasistista. Yritämme ymmärtää ja antaa heille erivapauksia selittäen kaiken kulttuurisilla tekijöillä. Me vetäydymme pelkurimaisesti tyhjien sanojen taakse, sanojen kuten kotouttaminen ja syrjintä. Taputamme itsellemme omasta humanitaarisuudestamme kuin hevonpaskahylkeet samalla kun Eurooppa tulee aina vaan vaarallisemmaksi naisille, sukupuolivähemmistöille ja juutalaisille. Itse asiassa nyt jo jokaiselle. Sillä vapaa liikkuvuus tarkoittaa myös jihadin vapaata liikkumista. Täytyy olla joko idiootti tai poliitikko ettei näe sen olevan tulossa. ISIS väittää Euroopassa olevan jo tuhansia sen taistelijoita. Lisää tulee joka päivä, sillä EU:n rikollinen välinpitämättömyys tarkoittaa sitä, että EU:lla ei ole ulkorajoja. Syyrian verilöyly on matkalla Eurooppaan. EU on siitä sataprosenttisesti vastuussa. Tästä ei poliitikkojen omine henkivartioineen tarvitse olla huolissaan, koska he eivät ole todennäköisimpiä murhattavia.

Ainoa syy miksi kaikki tämä tapahtuu on se, että EU rikkoo lakia. Jos EU-johtajat voivat rikkoa lakia, miksemme me kaikki sitten? Miksi me kaikki emme vain tee mitä haluamme ja ota mitä haluamme? Miksi kenenkään tulisi kunnioittaa lakia, kun laki selvästi ei tarkoita mitään?

Jos emme pysäytä maahantulijoiden virtaa, laiton maahantunkeutuminen ei lopu koskaan. On myös selvää, että EU:lla ei ole halua pysäyttää tulijoiden virtaa. EU haluaa tämän inhimillisen hyökyaallon jatkuvan kunnes Eurooppaan on väkisin ja peruuttamattomasti tullut takapajuinen ja väkivaltainen kulttuuri, joka on vihamielinen kaikkia meidän eurooppalaisia arvojamme kohtaan. EU maahantuo barbariaa. EU maahantuo sotaa. EU näyttää ilman epäilyksen häivää, ettei siihen voi luottaa Euroopan turvallisuuden ollessa kyseessä.

On Euroopan kansojen aika vaatia turvapaikkaa Euroopan Unionilta!

Pat Condell
28.9.2015


Jotkin Condellin mainitsemat epäkohdat ovat jo meillä Suomessakin tuttuja. Suomen poliisi on jo myöntänyt katurauhan rikkoutuneen maahantunkeutujien tekemien rikosten määrän noustessa rajusti. Silti YLE pyrkii loppuun asti valehtelemaan suomalaisille  asioiden todellisesta tilasta.

Sisäministeriö laatii salassa valmiuslakejaan, joilla maahantunkeutujille tullaan pakko-ottamaan suomalaisilta julkisia tiloja ja vuokra-asuntoja. Uutiset Torniosta ja Helsingistä kertoivat suomalaisten vuokralaisten häädöistä maahantunkeutujien tieltä.  Kehitys Saksassa on tässä paljon pidemmällä. Siellä on yksityinen omaisuudensuoja vaarassa, kun omistusasuntojakin halutaan pakkolunastaa maahantunkeutujille sijoituspaikoiksi. Saksa käy kohti tuntematonta tulevaisuutta, sitä samaako haluatte myös Suomeen ja suomalaisille?

On aika puolustaa turvallisuuttamme, omistusoikeuttamme ja vaatia takaisin kansalaisoikeuksiamme!

Zaloga, Steven J.: Tanks of Hitler's Eastern Allies 1941 - 45

Zalogan nimi on vanha tuttu jo 1970-luvun lopulta. Kaikki lukemani Zalogan kirjat ovat olleet panssaritekniikan ja -historian erinomaisesti ja taiten toteutettuja tutkielmia.  Tällä kertaa aihe on harvinainen ja vähän käsitelty: saksalaisten rinnalla itärintamalla taistelleiden armeijoiden panssarijoukot. Suurista panssaritaisteluista on kirjoitettu paljon, mutta Saksan itärintaman liittolaisista tiedämme vähemmän. Loppuvuonna 1942 Stalingradin taisteluihin osallistuneet Saksan liittolaismaat käyttivät kaikki vanhentuneita ja panssaritaisteluihin kelpaamattomia malleja - tunnetuin seurauksin. Sodan edetessä liittolaismaiden asema vaihteli suuresti. Kun Romania ja Unkari valmistivat myös omia vaunumallejaan, niin muut olivat joko Saksasta ostettujen tai sotasaalisvaunujen varassa. Vaunumallien kirjo on uskomaton: vanhentuneista Skoda 35(t) vaunuista aina Hetzereihin ja uusiin Tiikereihin.

Pz 38(t) ruotsalaisversiona Arsenalenissa.
Foto © Historix

Teoksessa käydään läpi Saksan liittolaisten Slovakian, Unkarin, Romanian, Bulgarian, Italian ja Kroatian piskuisten panssarijoukkojen kalusto ja historia itärintamalla. Myös Suomen panssarijoukot esitellään osana itärintamaa. Kuriositeettina mukana ovat myös Venäjän vapautusarmeijan ROA:n panssarijoukot. Niiden kalustoksi saksalaiset antoivat Hotchkiss H-39 ranskalaisvaunuja, joilla ei sodan siinä vaiheessa enää ollut taisteluarvoa. Kirjan mukaan ROA:n 1. divisioona sai vahvistuksekseen kymmenen Jagdpanzer 38(t) Hetzer - vaunua.  On karua lukea, kuinka esimerkiksi Romanian panssariyhtymät tulivat tuhotuksi useampaan kertaan. Toisaalta juuri Romanialainen Maresal pst-rynnäkkötykin prototyyppi toimi esikuvana saksalaisille heidän kehittäessään samalle Pz 38(t):n alustalle Hetzeriä.

Hetzer Ruotsin panssarimuseo Arsenalenissa. Foto © Historix

Tsekkien panssarivaunuteollisuudella oli suuri merkitys lähes kaikille kirjan käsittelemille maille. Tästä osoituksena on se, että Unkari kehitti Turan I ja II -panssarivaunut sekä Zrinyi -rynnäkkötykin Skodan suunnitteleman keskiraskaan S-IIc:n, myöhemmin nimellä T-22 kutsutun vaunun pohjalta. Turanit olivat itse asiassa Pz 35(t) -vaunun suurennettuja versioita ja jo valmistuessaan vanhentuneita. Vasta Turan III mallilla olisi ollut todellista taistelukykyä pitkän 75 mm:n kanuunansa ansiosta. 

QF 4,5-inch Howitzer Hml:n tykistömuseossa.
Foto © Historix

Suomea koskevassa luvussa on mainittu kaikki olennainen ja yksityiskohtaistakin tietoa on mukana. Olisiko syynä se, että Suomen osuuden kuvien toimittajana mainitaan Esa Muikku - suomalainen panssaritietäjä.  Myös epäonnisen BT-42 vaunun vaiheet ovat mukana. Eräs Viipurin puolustukseen  20.6.1944 osallistunut BT-42 ampui peräti 18 osumaa Puna-armeijan T-34 -vaunuun saavuttamatta silti läpäisyä. Oikeastaan se ei ollut mikään ihme, sillä vaunun 114 mm:n haupitsi oli englantilainen ensimmäisen maailmansodan aikainen hevosvetoinen tykistöase QF 4,5-inch howitzer. Haupitsi oli tarkoitettu epäsuoriin ammuntoihin jalkaväkimaaleja vastaan, eikä sillä ei ollut panssaritorjuntaan toimivaa a-tarviketta. Lataaminen on varmasti ollut työlästä, koskapa haupitsi käytti kartussilaukausta. Näin varsinainen ammus ja sen ajopanos oli ladattava erikseen ennen laukausta.

Neliväripiirustukset ja runsas kuvitus ovat kirjalle eduksi. Teos on kerrassaan mainio lukukokemus ja tietopaketti panssarihistoriasta ja -tekniikasta. Blogistille se oli myös kimmoke yhdistää eri  matkojen antia yhteen.

BT-42 Parolan panssarimuseossa.
Foto © Historix

Vaunun torni ja ase: 114 mm:n haupitsi.
Foto © Historix

All the books I have read about tank warfare and armor technology written by the author have been very well and skillfully made researches. This time the subject of the book is a rare one and quite little discussed: the tank forces of Germany’s Eastern Front allies 1941 - 1945.  There are innumerable amounts of descriptions of the great and famous armor battles of the Eastern Front. How much do we know about the role of the Germany’s small and poorly equipped eastern allies’ tank forces and their fates?

The German thrust to capture Stalingrad was reaching its height in the late autumn of 1942.  Simultaneously it had become quite obvious how all Germany’s eastern allied forces were fighting in the southern Russia and Ukraine with old and obsolete tank types without any real punching power. They met the new generation Russian tanks riding themselves in ones typical of the European designs of the late 1930s. As the war progressed so did the composition of the Axis tank forces, but interestingly enough, the process was all but equal.  Whereas Romania and Hungary had the industrial capacity to produce their own types, all the others had to import whatever armor they could from Germany or depend on the captured war booty. The scale of imported models is amazing, from the already obsolete PzKpfw 35(t) through the Hetzer, PzKpfw IV and ending up with the mighty Tiger I tank.

The work examines the Axis tank forces of Slovakia, Hungary, Romania, Bulgaria, Italy and Croatia. It gives a nice and detailed overview of the equipment, combat history and fates of these formations. The Finnish armored forces are presented and studied as a co-belligerent of the Eastern Front against the Soviet Red Army.  The approach here is carefully and wisely selected one, as Finns did not have a political alliance with the Axis countries. It was more a question of military necessities and need to get armament where ever supplies were available. This applies also to the Ryti – Ribbentrop pact made in the summer of 1944. Germany tried to use the looming military defeat and the collapse of Finnish army main defensive lines in the Karelian Isthmus as a mean to blackmail Finns politically. Good for Finns, Germans failed in their attempts to fully exploit the dire situation faced by the Finnish army HQ and leading politicians.

As a curiosity, reader is presented by the quick view of the Russian Liberation Army (ROA) and its tiny armored forces. At first Germans gave some obsolete French war booty Hotchkiss H-39 tanks to form the base of the ROA's tank core. Since the H-39s lacked any real combat value, they were pressed out of service and replaced with more potent war machines at the final stages of the war. The 1st division of ROA received a company of ten Jagdpanzer 38 (t) Hetzers. They were, however, used against Germans by the ROA in the Czech uprising of May 1945 in Prague.

It is quite harsh to read how, for example, Romanian tank formations were destroyed several times during their service in the Eastern Front. On the other hand it was namely a Romanian Maresal anti-tank assault gun prototype which served as a model and basis for Germans as they developed the famous Hetzer panzerjäger.

The prewar Czech tank industry had a vast impact on Axis minor tank forces.  For instance, the Hungarians developed Turan I and II tanks as well as Zrinyi assault guns by using Skoda medium S-IIc prototype (later called as T-22) as a basis for a new tank. Turan gun tanks were, in fact, only up scaled Czech LT vz. 35 types or by the German designation PzKfpw 35(t).  Anyway, both Turans were out of date and obsolete even before they were commissioned.  Only the Turan III would have had a chance to fight Russian tanks on an equal basis, since it was to be fitted with a long 75 mm high velocity anti-tank gun. As it turned out to be, the Hungarians didn’t manage to start the mass production of the proposed new medium type.

One of the rarest tanks in the world must be the Finnish BT-42 assault gun! Only eighteen were built and commissioned in 1943.  After a year had passed, all surviving examples had been withdrawn from the service. The BT-42 was intended to be used as an anti-tank weapon, but the lack of effective AT-round made it score miserably. Once in June 1944, defending Viipuri (today's Russian Vyborg) the second largest Finnish city at the time, one BT-42 fired as many as 18 direct hits to the incoming Russian T-34 tank. Not a single shot could penetrate the enemy armor. Behind all this was the unhappy tactical misconception of the planners of the tank forces. They did not employ the BT-42 as it should have been done - to infantry close support role like the German StuH 42. The main weapon of the BT-42 is a British QF 4,5-inch howitzer. Actually, the howitzer is WWI vintage horse drawn artillery piece, intended to shoot indirect HE rounds. Even to load BT-42's weapon was quite slow, as the actual projectile and propelling charge was loaded separately before each shot.

Full color drawings,  numerous illustrations and cutaway artworks are among the obvious advantages of the book. I can easily recommend it to someone who is interested in military history or tank warfare.

* * * *