Katsotaan kuitenkin ensin mitä länsimainen historiankirjoitus tietää kertoa tarinan tapahtumista. Nebukadressar II eli 600-500-lukujen taitteessa eKr. Hänen aikanaan Babyloniasta tuli kukoistava ja rikas maailmanvalta. Nebukadressaria muutama sukupolvi myöhemmin seurasi valtakunnan viimeisenä kuninkaana Nabu-na'id. Hänen aikanaan (540-luvulla eKr.) hallinto ja valtauskonto oli korruptoitunutta, yhteiskunta eli heikkouden, taantuman ja entisen loiston rappeutumisen kautta. Yhteiskunnan heikkous houkutteli uutta valtaa täyttämään syntyvää tyhjiötä.
Voimistuva Suur-Persia hyökkäsi Kyyros II Suuren johdolla Babyloniin lokakuun 12. päivänä 539 eKr. Kaupungin puolustuslaitteet olivat oman aikansa vaikuttavimmat: Nabû-kudurri-uṣur kuvaili niitä kirjoituksissaan seuraavasti "Linnoitusten (kolminkertaiset) muurit ja vallit olivat korkeita kuin vuoret" ja vallihaudat leveydessään "muistuttivat merta". Silti Kyyros kukisti Nabu-na'idin valtakunnan ilman taistelua ja liitti sen osaksi Suur-Persiaa. Kyyroksen apuna olivat Babylonin valtauskonnon Marduk-jumalan papisto, jonka hän oli saanut puolelleen jo ennen hyökkäystä Nabu-na'idia vastaan. Myös kansa oli kyllästynyt Babylonian heikkoon hallintoon ja otti valloittajan riemuiten vastaan. Nykyaikaisesti voisi todeta, että hallinnon ja hallittavien yhteiskuntasopimus purkaantui, eikä mittavista puolustusrakennelmista ollut hyötyä.
Kuningas Nabu-na'id oli hallinnut valtakuntaa yhdessä poikansa Belsarussurin (Belsassarin) kanssa. Ikivanha tarina, jonka historiallisuutta ja kronologiaa on vaikea todentaa, liittää kanssahallisija Belsassarin eeppisellä tavalla valtakunnan viimeiseen päivään. Tarinan mukaan Belsassar oli järjestänyt suuret pidot tuhannelle ylimykselleen, juomingit suoraan sanoen. Hän haetutti juhlaväen ihailtavaksi kuningas Nebukadressarin aikoinaan Jerusalemin temppelistä ryöstämiä sakraaliesineitä. Belsassar rohkaisi vieraitaan juomaan viiniä juutalaisten pyhistä astioista ja rukoilemaan babylonialaisia jumalia. Kun juhlat olivat ylimmillään, ilmestyi hallitsijan palatsin kalkitulle seinälle käsi kirjoittaen sinne jotain. Kuningas pelästyi ja määräsi valtakuntansa viisaat tulkitsemaan seinälle ilmestynyttä tekstiä. He eivät kuitenkaan kyenneet siihen. Silloin leskikuningatar ehdotti erään Juudan pakkosiirtolaisen, viisaan vanhuksen hakemista avaamaan tekstin merkitys.
Viisas vanhus, nimeltään Daniel, luki kuninkaalle seinällä olevan kirjoituksen ja selitti sen sanoman. Seinälle kirjoitettu lause "Mene, mene, tekel u-farsin" kertoi kuninkaalle, että hänen kuninkuutensa aika oli päättyvä, kuningas tekoineen oli punnittu ja kevyeksi havaittu, siksi hänen valtakuntansa annettaisiin persialaisille. Samana yönä Kyyroksen joukot marssivat Babyloniin ja surmasivat kanssahallitsijan. Belsassarin virheiksi vanha tarina mainitsee ylpeyden, pilkallisuuden ja jumalattomuuden. Tarinan rivien välistä voi nähdä kuninkaan kelvottomuuden johtamaan valtakuntaa ja kansaansa. Samanlaista tematiikkaa pohdin Sir John Glubbin esseetä käsitelleessä kaksiosaisessa blogikirjoituksessani. Kansakunnan kehityskaareen mahtuu nousu, kasvu, uho, viimeiset juhlat eli rappio ja tuho.
Euroopassa on parhaillaan menossa viimeiset juhlat ennen tuhoa, aivan Babylonian malliin. Eurooppalaisten kansojen ja EU:n johtajat ovat juopuneet oman valtansa viinistä ja papisto vehkeilee kansaa vastaan. Samalla vieraat valloittajat uusine uskontoineen ovat jo marssineet sisään. Jokunen vuosi sitten pohdin kysymystä, mistä eurooppalaisesta maasta valtiorakenteen luhistuminen alkaa. Laitoin silloin kolmeksi todennäköisemmäksi Ruotsin, Englannin tai Hollannin. Vuoden 2015 tapahtumien valossa Ruotsin asettaminen listalle oli hyvin perusteltua, mutta uutena maana siihen voidaan lisätä Saksa.
Suomen tiedotusvälineet ovat tarjoilleet kovin kitsaasti uutisia maahantunkeutumisen vaikutuksista naapurimaidemme yhteiskuntiin. Onneksi on ulkomaiset nettilehdet ja Twitter niiden linkkien jakajana. Saksasta kuuluu perin huolestuttavia uutisia: Merkelin mieletön politiikka on repinyt saksalaisen yhteiskunnan rikki. Merkel on menettänyt laajalti kannatustaan, jopa oman puolueensa sisällä. Hänestä on tehty nelisensataa rikosilmoitusta maanpetoksellisesta toiminnasta Saksaa vastaan. Paikalliset mediat väittävät niiden tekijöiksi mystistä "äärioikeistoa". Saksan ja Itävallan suhteet ovat koetuksella maahantunkeutujien vyöryn jatkuessa. Itävalta onkin ilmoittanut rakentavansa rajoilleen aitoja. Itävallassa muuten aseliikkeet ja ampumakoulut tekevät parhaillaan huipputulosta: varsinkin naiset ostavat nyt aseita ja opettelevat ampumaan. Miksiköhän he tekevät niin?
Berliinin Kreuzbergin kaupunginosahallinto on romuttanut länsimaiseen oikeusjärjestykseen iäti kuuluneen yksityisen omaisuuden suojan. Viranomaiset ovat alkaneet pakkolunastaa tyhjiä asuntoja maahantunkeutujien käyttöön. Freiburgin kylässä poliisit varmistivat väkivalloin maahantunkeutujien bussien saapumisen kyläläisten huutaessa vastalauseitaan. Kyläläiset huusivat poliiseille:
Te taistelette omaa kansaanne vastaan!
Emme halua matuja tänne, he tuhoavat maamme!
Me maksamme poliisien palkat!
Te tuhoatte tulevaisuutemme!
Te tuhoatte lastemme tulevaisuuden!
Jos teillä on yhtään kunniantuntoa jäljellä, ampukaa meidät!
Poliisien ottaessa pamput esille ihmiset huusivat heille: Petturit!
Saksalainen yhteiskunta on vaarassa hajota, se on sairas ja ei voi selviytyä mikäli suunta ei muutu. Eipä sitten ihme, että Pegidan suosio vain kasvaa. Vaikka viranomaiset yrittävät leimata Pegidan "äärioikeistoksi", niin katujen realismin ja virallisen propagandan välinen ero alkaa olla jo liian vaikeata peittää.
Ruotsin tilanne ei ole yhtään sen lohdullisempi; päinvastoin, maan romahtaminen on entistä lähempänä. Poliisi tiedotti aikaisemmin, ettei se pysty valvomaan 55 maahanmuuttajajengien aluetta, No-Go Zonea. Syksyllä 2015 Ruotsin poliisi tunnusti, ettei sillä ole enää maan mikään alue hallinnassa. Poliisin voimavarat ovat sidotut maahantunkeutujiin. Tavallisilla rikollisilla on nyt paras sesonki, kun poliisi ei pysty enää kohdistamaan resursseja normaaliin rikostutkintaan. Tämä näkyy katujen, naisten ja vanhusten turvattomuutena. Sosiaali- ja terveydenhoito on kriisissä alati pahenevan maahantunkeutumisen jatkuessa. Asuntopula on valtaisa. Ruotsi velkaantuu ennätystahtia. Yhteiskunta näyttää halvaantuneen ja lopettavan vähän kerrassaan tavallisen veroja maksavan kansalaisen palvelemisen. Ruotsissa onkin käynnistynyt keskustelu yhteiskuntasopimuksesta ja siitä, ovatko viranomaiset sanoneet sen yksipuolisesti irti. Merit Wagner kirjoittaa:
"Svenskarna ska alltså ordna och bekosta sin egen och sina familjers säkerhet och sina gårdar från att drabbas av stölder, trots att det hittills ingått i samhällskontraktet – för vilket vi betalar hög skatt – att vi ska ha en fungerande polis som vi kan räkna med att skyddar oss och gripa brottslingar!!?!
När upphörde samhällskontraktet att gälla? Från oktober 2015? Utan uppsägningstid eftersom den skatteinkasserande parten inte uppfyller sin del av avtalet? Då har väl också vår del av avtalet – att betala skatt till det allmänna/gemensamma – upphört att gälla?
Om samhällskontraktet är brutet så är det. Då gäller hela havet stormar (laglöshet, rättslöshet, inget skydd) och då ska vi också, varenda en av oss, betala mindre i skatt!"
"Ruotsalaiset tulevat siis järjestämään ja maksamaan itse oman ja perheidensä turvallisuuden ja pitämään varkaat poissa pihoistaan, siitä huolimatta, että tähän asti se on kuulunut yhteiskuntasopimukseen - jonka vuoksi maksamme korkeita veroja - jolla saamme toimivan poliisin johon luottaa että se suojaa meitä ja ottaa kiinni rikolliset.
Milloin yhteiskuntasopimus lakkasi olemasta voimassa? Elokuusta 2015 lähtien? Ilman irtisanomisaikaa, koska veroja maksava osapuoli ei täytä osaansa sopimuksesta? Sittenhän on myös oma osuutemme sopimuksesta maksaa veroja lakannut olemasta voimassa?
Jos yhteiskuntasopimus on rikottu niin se on. Silloin tulee koko joukko ongelmia (laittomuus, oikeudettomuus, suojattomuus) ja silloin tulemme me, jokainen meistä, maksamaan vähemmän veroja!"
Ruotsin yhteiskunta on sairas, rikki kuten Saksankin. Poliittinen elämä on taantunut vaihtoehdottomaksi feministiseksi liberaaliksi fasismiksi, jossa poliittisesti korrekti sensuuri haluaa vaientaa kaiken kritiikin. Ruotsissa sensuuri on onnistunut varsin hyvin ja kansan suuren enemmistön on koettava väärän politiikan negaatiot suoraan arjessaan, ennen kuin ymmärrys vallitsevista realiteeteista syntyy. Yksi tapa, jolla Ruotsin yhteiskunta voi lähteä hajoamaan on tavallisten ruotsalaisten kyllästyminen yhteiskuntaan, joka ei arvosta heitä ja osoittaa sen itse asiassa jo nyt sangen selvästi.
Kun tavallinen ruotsalainen ymmärtää, ettei yhteiskuntasopimuksesta ole hänelle enää hyötyä, myös hän viranomaisten tavoin voi lopettaa yhteiskuntasopimuksen noudattamisen. Silloin Ruotsi hajoaa. Skenaario voi kuulostaa uskomattomalta, mutta 530-luvun eKr. Babyloniassa ja 400-luvun Roomassa kävi juuri näin. Kansalaiset hylkäsivät rasitteeksi muodostuneen hallinnon ja entisen identiteettinsä. Ruotsin valtaapitävät feministit ovat viettäneet omia Belsassarin pitojaan jo useamman vuosikymmenen ajan. Tämä mieletön politiikka on nyt tulossa tiensä päähän, feministit on punnittu ja kevyiksi havaittu. Ruotsin voi olla vaikeaa enää pelastaa itseään, niin perusteellisesti se on itsensä turmellut.
Suomi näyttää valitettavasti seuraavan Ruotsin tietä. Tätä kirjoittaessa omat poliitikkomme yhä kiihtyvällä vauhdilla pettävät ja ryöstävät kansansa moraalittomalla ja turmeltuneella maahanmuuttobisneksellä. Poliisi ja muu virkakoneisto on valjastettu huolehtimaan, vaikka väkivalloin, että toiminta saa jatkua häiriöttömästi, aivan Saksan malliin. Valtamedioissa kuluneet valheet ja latteudet jatkavat elämäänsä propagandan kiihtyessä: työvoimapula, kestävyysvaje, Syyrian sotaa pakenevat (irakilaiset, somalialaiset, afganistanilaiset parta)lapset, Fazer, Sinebrychoff ja ne muut.
Entä missä ovat raiskaavat, väkivaltaiset, ylimielisesti käyttäytyvät, ruokiamme halveksuvat, ihmisten pihoille tunkeutuvat ja ryöstelevät maahantunkeutujat? Heidät eliittimme haluaa vaikenemalla häivyttää pois keskustelusta. Kiitos siitä ns.vanhoille puolueille ja varsinkin Timo Soinille!
Suomen viranomaisten ja poliitikkojen toimet eivät ole olleet omiaan herättämään luottamusta hallinnon kykyihin ja varsinkin haluun toteuttaa osuuttaan suomalaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Vallankäyttö Suomessa syksyllä 2015 muistuttaa yhä enemmän järjestäytyneen rikollisjärjestön toimintaa. Myös meillä olisi aihetta keskustelulle hallinnon ja hallittavien sopimuksen toteutumisesta. Timo Vihavaisen mainio aihetta käsittelevä blogi kannattaa lukea.
Maantieteelle emme voi mitään, siinä on yksi suomalainen ulkopoliittinen viisaus. Suomen, kulttuurimme ja suomalaisten, meidän tavallisten valkoihoisten "pottunokkien", kohtaloa ja eloonjäämistä määräävät paljolti EU ja Saksa. Kuinka epäsuosituksi EU muodostuu, varsinkin itäisen Euroopan jäsenmailleen, kun se nykyisin kehittyy yhä synkemmäksi alkuperäiskansojen murhaajaksi?
Saako eurooppalaisia maita koetteleva "pakolaiskriisi" aikaan sen lopullisen särön, joka hajottaa edelleen ratkaisemattoman talous- ja moraalikriisin kanssa painivan Eurostoliiton? Kuinka Saksan käy: onko heillä edessä täydellinen antautuminen ja saksalaisten tuho vai kansannousu Merkelin kansanmurhahallintoa vastaan? Joka tapauksessa aika eurooppalaisen eliitin Belsassarin pidoille alkaa käydä vähiin. Joko valtiorakenteet hajoavat maahantunkeutujien massojen murskatessa eurooppalaiset yhteiskunnat tai kansat heräävät vapauttamaan itsensä EU:sta ja muista sortajistaan.
Hei suomen vallasväki: Mene, mene, tekel u-farsin!
Juhlat alkavat olla ohi!
