maanantai 18. huhtikuuta 2022

Voihan Venäjä!

Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat jatkuneet nyt jo toista kuukautta. Ne ovat muuttaneet nopeasti mm. suomalaisten suhtautumista itäiseen naapuriimme ja saanut aikaan Suomen Natoon liittymisen kannatuksen huomattavan nousun. Mikä sitten on tuo Venäjä, joka muokkaa suomalaisten asenteita noinkin voimakkaasti? Blokkauksessani katson Venäjää, sen paikkaa maailmassa, sen yhteiskunnallista hallintoa ja Venäjän perintöä eri näkökulmista.

Meille lännessä saattoi helposti olla, ainakin ennen Krimin ja Ukrainan tapahtumia, muodostunut kuva venäläisistä länsimaalaisten kaltaisina. Ovathan he päällisin puolin länsimaalaisen oloisia ja heidän kulttuurinsa näyttää pinnallisesti samanlaiselta. Venäjän läntiset osat luetaan kuuluviksi Eurooppaan, mutta ovatko venäläiset ja heidän johtajansa eurooppalaisia? Venäläisten tavat ja käytös osoittavat, että he kuuluvat henkisesti ja maailmankatsomuksellisesti Aasiaan, eivät Eurooppaan tai ylipäätään läntiseen maailmaan. Jyväskylän yliopiston filosofian tohtorin Martti J. Karin taannoinen ja varsin erinomainen luento Venäjästä toi esille 1200-luvun julman mongolivalloituksen pitkän ja perusteellisen vaikutuksen venäläiseen sieluun. Kärsitty väkivalta, epäoikeudenmukaisuus, valehtelu ja pettäminen henkiinjäämiskeinoina sekä konkreettinen ero keskiajan Euroopasta ja sen kehityksestä muovasi venäläisistä muista kansoista erilaisia. Mongoliaika ja varsinkin se, ettei sen aikana kärsittyjä kauheuksia käsitelty, kohdattu ja saatu poistettua kansallisesta sielusta, jarruttivat ja kierouttivat venäläisten henkistä kehitystä – näin erottaen heidät muista kansoista. Jotkut venäläiset myöntävät kansallisen erityispiirteensä kirjoittaessaan maansa maanis-depressiivisestä psykoosista, jatkuvasta suuruudenhulluudesta ja siihen liittyvästä vainokompleksista, eikä vähiten massiivisesta kleptomaniasta.

Venäjää ei voi pitää yhtenä väestöllisenä kokonaisuutena. Tutkijat puhuvatkin neljästä Venäjästä: on urbaani, koulutettu ja verrattain varakas, on urbaani teollinen ja toimeentuleva, on agraari, köyhä ja apoliittinen ja on etnisesti ei-venäläinen, pääosin Kaukasuksen alueella asuva. Näitä venäläisyyksiä yhdistää enemmän tai vähemmän käsitys Venäjästä suurvaltana ja imperiumina, muita moraalisempana ja parempana kansana. Kuten Yhdysvalloissa, myös Venäjällä on sitkeässä käsitys omasta poikkeuksellisuudesta muihin nähden. Venäjä näkee itsenä kolmantena ja viimeisenä Roomana, mallina ja johtajana maailman kaikille kristityille. On todettava, että myös juutalaiset ja muslimit kokevat olevansa muita parempia ja muiden yläpuolella – ainoan totuuden haltijoita. Ainahan näitä itseään yli-ihmisinä pitäneitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta Venäjän yhteiskunnallinen korruptio, kleptomania ja heikko taloudellis-tieteellinen tilanne, sen pieni bruttokansantuote, pitää maan kaukana maailman johtoasemista. Pelaamalla pelinsä huonosti Venäjästä voi tulla pelkkä Kiinan raaka-aine reservaatti vähäisellä, jos millään korkean jalostusarvon tuotannolla.

Realiteeteista huolimatta Venäjällä ajatus imperiumista on edelleen politiikan keskiössä. Siksi Venäjä hakee rajanaapureistaan sen vallassa olevia ”alusmaita”, puskurivyöhykettä erottamaan Venäjä sen vastustajista (Keisarillinen Saksa, Natsi-Saksa ja nykyisin Nato). Kannattaa huomata, ettei USA:n, EU:n tai Naton yhteistyö Venäjän naapureiden kanssa ole Venäjän vastaista, mutta se on vahingollista Venäjän vaatiman etupiirin kannalta. Venäjä haluaa saada nykyistä enemmän globaalisti kantavaa ääntä eli vaikutusvaltaa. Georgian ja Ukrainan esimerkkien mukaisesti se haluaa myös erivapautta valtioiden käyttäytymistä säätelevistä säännöistä. Kaikkein eniten venäläiset haluavat länneltä kunnioitusta. He eivät näytä ymmärtävän, ettei kunnioitusta välttämättä saa uhkailemalla ja väkivallan käytöllä. Venäjä ei ole normalisoitunut (eli hyväksynyt imperiuminsa menetystä) imperialismin jälkeisellä ajalla kuten muut 1800–1900 -l. imperialistiset valtiot. Se haikailee edelleen imperiumiaan takaisin. Venäjän johto luonnehtii naapurialueita perinnökseen ("votshina", "historialliset venäläisalueet" eli Iso-, Vähä- ja Valko-Venäjä), jotka se haluaa ottaa jälleen haltuunsa.

Tämän logiikan mukaisesti Venäjän tulisi palauttaa ”historiallisille” omistajilleen esim. Kaliningradin alue, Puolan entiset itäosat, Suomen-Karjala, Siperian entiset kiinalaisalueet ja Kuriilien saaret. Tätä tuskin tulemme näkemään. Sen sijaan Venäjä ensin käyttäytyy huonosti ja sitten vaatii muilta myönnytyksiä ennen kuin suostuu palauttamaan suhteet ennalleen (esimerkkeinä ilmatilan loukkaukset, lentokoneiden transponderien käyttö, laivojen liikehdintä, erilaiset rajasopimukset ja muut mielenosoitukselliset provokaatiot). Valitettavasti Venäjän epäluulot ja huono käytös länttä kohtaan eivät johdu Putinin hallinnosta, vaan jo tsaarien ja Neuvostoliiton aikaisesta imperialismista, siten ei ole näköpiirissä muutosta Venäjän politiikkaan. Kiteyttäen: Putin ei luonut Venäjää sellaiseksi kuin se on, vaan Venäjä loi Putinista sen mikä hän on.

Jos haluaa ymmärtää, miten venäläiset kohtelevat muita maita ja miksi niin tapahtuu, niin vastausta voi hakea katsomalla kuinka he kohtelevat toisiaan. Ranskalainen aristokraatti ja matkakirjailija Marquis De Custine vieraili Venäjällä 1800-luvulla ja kirjasi ylös havaintojaan tsaarien maasta:

Mies, joka on noussut pikkuisenkin rahvasta ylemmäksi, saa heti oikeuden - enemmänkin, hän saa velvoitteen - kohdella kaltoin muita miehiä, joille hänen tehtävänään on antaa niitä iskuja, joita hän itse ottaa vastaan ylempää; hän on vapaa etsimään tekemästään pahasta hyvitystä sille pahalle, johon vuorostaan alistuu. Näin vääryyden henki laskeutuu hierarkiassa taso tasolta alemmaksi tämän onnettoman yhteiskunnan pohjalle.”

Entä miten tästä eteenpäin? Venäjältä, niin sen kansalta kuin johtajiltakin, on jäänyt tekemättä kansallinen tilinteko, historian tunnustaminen ja siihen sopeutuminen, varsinkin omista virheistä oppien. Niin kauan kun Venäjä ei halua tai kykene puhdistamaan historiansa ja kansallisen psyykensä luurankoja kaapeistaan, se tulee jäämään erilleen yksinäiseksi häirikkövaltioksi kaltaistensa seuraan. Näin se ei myöskään pysty liittymään kansainväliseen yhteisöön. Voihan Venäjä, onko se maa tuomittu ikuisesti pitämään kiinni totalitaristisesta ja imperialistisesta, mutta vain sen omiin harhoihin perustuvasta suurvallan aseman tavoittelusta?


Lähde: https://www.dw.com/en/
memes-and-cartoons-thrive-in-times-of-war/a-61082221



6 kommenttia:

  1. Blogissa mainittiin venäläisten itsensäkin kokevan potevansa kansakuntana kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta selkeimmin Venäjän käytöksessä valtakuntana ja kansakuntana nousee esiin narsistinen persoonallisuushäiriö.

    DSM-IV -tautiluokituksessa narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Sen diagnoosi määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

    suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
    keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
    uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
    vaatii korostunutta ihailua;
    mielestään oikeus erityiskohteluun;
    muiden hyväksikäyttö;
    empatian puute;
    kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
    ylimielisyys ja röyhkeys.

    Jotakin kovin tuttua tuossa on, kun katsellaan Imperialistisen Roistovaltio Ryssän menoamista yhtäältä Ukrainan ja muun Euroopan, toisaalta USAn ja Kiinan suuntiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja hyvistä lisäyksistä! DSM-IV vaikuttaa kuvaavan paremmin kuin hyvin tilannetta. Venäjän harhat ja valtiollisen erityiskohtelun vaatiminen on suorastaan käsittämätöntä: Venäjä saa hyökätä naapurinsa kimppuun, murhata mielensä mukaan ja tuhota toisen maan infraa. Mutta kun hyökkäyksen uhri tekee vastaiskun, niin voi sitä tekopyhyyden määrää. Venäjän valtiollisella TV-kanavalla vaadittiin julistamaan ukrainalaisille hyökkääjille sota?!? Oikeata pravdaa, etten sanoisi...

      Poista
  2. J. Jörgensen18/4/22 20:22

    Joopa joo. Kuka tässä nyt sotaa tahtoisi, mutta siltä kyllä vaikuttaa, ettei mikään muu opeta venäläisille realiteetteja, kuin ylivoimalla suoritettu jyrääminen maan tasalle. Siis sen opettaminen kantapään kautta, ettei heissä ole mitään erityistä tai etuoikeutettua, jonka perusteella öykkäröidä naapureita. Ei olisi ollenkaan haitaksi senkään opettaminen, että kunnioitus ansaitaan, ja että muiden kansojen kanssa on taloudellisesti ja muutenkin viisainta olla ja elää ihan sovussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän se Naton tuleva vaikea ratkaisu lienee: koska ja miten puuttua tilanteeseen Ukrainassa. Koska ennemmin tai myöhemmin venäläisille on pakko laittaa käyttäytymisen rajat, kuten tuotkin asian esille. Ja sitten vielä se, että meillä on naapurina jokin rikollisporukka, jolla on käytössään ydinaseita, ei normaali valtio. Al Caponellakin oli Chicagossakin sentään vain Thompson konepistoolit.

      Poista
  3. Blogin luonnehdinta/määritelmä Venäjästä on mielestäni oikein osuva ja tukee vahvasti Virolaisten tuttavieni kertomuksia neuvostoajan tapahtumista Virossa. Viimeaikoina he ovat innostuneet muistelemaan tuota aikaa ja säännönmukaisesti yksi päällimmäisistä huomioista heillä on tuo venäläinen ajattelumalli jossa he ovat "ylempiä" kuin muut...

    Ukrainan sodasta minulla on paha aavistus eli se, että tämä on lopulta vain esinäytös kolmannelle maailmansodalle...
    -Raksaäijä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja hyvistä lisäyksistä! Työpaikalla on keikkahommissa virolainen asentaja, vanhempi mies. Jututin häntä ja hän NL:n armeijan käyneenä vahvisti arviot Venäjän armeijan huonosta osaamisesta ja kalustosta. Kalustohan on pitkälti NL:n ajoilta peräisin. Samoin käytänteet ja ajatusmaailma.

      Poista