Katsotaan kuitenkin ensin mitä länsimainen historiankirjoitus tietää kertoa tarinan tapahtumista. Nebukadressar II eli 600-500-lukujen taitteessa eKr. Hänen aikanaan Babyloniasta tuli kukoistava ja rikas maailmanvalta. Nebukadressaria muutama sukupolvi myöhemmin seurasi valtakunnan viimeisenä kuninkaana Nabu-na'id. Hänen aikanaan (540-luvulla eKr.) hallinto ja valtauskonto oli korruptoitunutta, yhteiskunta eli heikkouden, taantuman ja entisen loiston rappeutumisen kautta. Yhteiskunnan heikkous houkutteli uutta valtaa täyttämään syntyvää tyhjiötä.
Voimistuva Suur-Persia hyökkäsi Kyyros II Suuren johdolla Babyloniin lokakuun 12. päivänä 539 eKr. Kaupungin puolustuslaitteet olivat oman aikansa vaikuttavimmat: Nabû-kudurri-uṣur kuvaili niitä kirjoituksissaan seuraavasti "Linnoitusten (kolminkertaiset) muurit ja vallit olivat korkeita kuin vuoret" ja vallihaudat leveydessään "muistuttivat merta". Silti Kyyros kukisti Nabu-na'idin valtakunnan ilman taistelua ja liitti sen osaksi Suur-Persiaa. Kyyroksen apuna olivat Babylonin valtauskonnon Marduk-jumalan papisto, jonka hän oli saanut puolelleen jo ennen hyökkäystä Nabu-na'idia vastaan. Myös kansa oli kyllästynyt Babylonian heikkoon hallintoon ja otti valloittajan riemuiten vastaan. Nykyaikaisesti voisi todeta, että hallinnon ja hallittavien yhteiskuntasopimus purkaantui, eikä mittavista puolustusrakennelmista ollut hyötyä.
Kuningas Nabu-na'id oli hallinnut valtakuntaa yhdessä poikansa Belsarussurin (Belsassarin) kanssa. Ikivanha tarina, jonka historiallisuutta ja kronologiaa on vaikea todentaa, liittää kanssahallisija Belsassarin eeppisellä tavalla valtakunnan viimeiseen päivään. Tarinan mukaan Belsassar oli järjestänyt suuret pidot tuhannelle ylimykselleen, juomingit suoraan sanoen. Hän haetutti juhlaväen ihailtavaksi kuningas Nebukadressarin aikoinaan Jerusalemin temppelistä ryöstämiä sakraaliesineitä. Belsassar rohkaisi vieraitaan juomaan viiniä juutalaisten pyhistä astioista ja rukoilemaan babylonialaisia jumalia. Kun juhlat olivat ylimmillään, ilmestyi hallitsijan palatsin kalkitulle seinälle käsi kirjoittaen sinne jotain. Kuningas pelästyi ja määräsi valtakuntansa viisaat tulkitsemaan seinälle ilmestynyttä tekstiä. He eivät kuitenkaan kyenneet siihen. Silloin leskikuningatar ehdotti erään Juudan pakkosiirtolaisen, viisaan vanhuksen hakemista avaamaan tekstin merkitys.
Viisas vanhus, nimeltään Daniel, luki kuninkaalle seinällä olevan kirjoituksen ja selitti sen sanoman. Seinälle kirjoitettu lause "Mene, mene, tekel u-farsin" kertoi kuninkaalle, että hänen kuninkuutensa aika oli päättyvä, kuningas tekoineen oli punnittu ja kevyeksi havaittu, siksi hänen valtakuntansa annettaisiin persialaisille. Samana yönä Kyyroksen joukot marssivat Babyloniin ja surmasivat kanssahallitsijan. Belsassarin virheiksi vanha tarina mainitsee ylpeyden, pilkallisuuden ja jumalattomuuden. Tarinan rivien välistä voi nähdä kuninkaan kelvottomuuden johtamaan valtakuntaa ja kansaansa. Samanlaista tematiikkaa pohdin Sir John Glubbin esseetä käsitelleessä kaksiosaisessa blogikirjoituksessani. Kansakunnan kehityskaareen mahtuu nousu, kasvu, uho, viimeiset juhlat eli rappio ja tuho.
Euroopassa on parhaillaan menossa viimeiset juhlat ennen tuhoa, aivan Babylonian malliin. Eurooppalaisten kansojen ja EU:n johtajat ovat juopuneet oman valtansa viinistä ja papisto vehkeilee kansaa vastaan. Samalla vieraat valloittajat uusine uskontoineen ovat jo marssineet sisään. Jokunen vuosi sitten pohdin kysymystä, mistä eurooppalaisesta maasta valtiorakenteen luhistuminen alkaa. Laitoin silloin kolmeksi todennäköisemmäksi Ruotsin, Englannin tai Hollannin. Vuoden 2015 tapahtumien valossa Ruotsin asettaminen listalle oli hyvin perusteltua, mutta uutena maana siihen voidaan lisätä Saksa.
Suomen tiedotusvälineet ovat tarjoilleet kovin kitsaasti uutisia maahantunkeutumisen vaikutuksista naapurimaidemme yhteiskuntiin. Onneksi on ulkomaiset nettilehdet ja Twitter niiden linkkien jakajana. Saksasta kuuluu perin huolestuttavia uutisia: Merkelin mieletön politiikka on repinyt saksalaisen yhteiskunnan rikki. Merkel on menettänyt laajalti kannatustaan, jopa oman puolueensa sisällä. Hänestä on tehty nelisensataa rikosilmoitusta maanpetoksellisesta toiminnasta Saksaa vastaan. Paikalliset mediat väittävät niiden tekijöiksi mystistä "äärioikeistoa". Saksan ja Itävallan suhteet ovat koetuksella maahantunkeutujien vyöryn jatkuessa. Itävalta onkin ilmoittanut rakentavansa rajoilleen aitoja. Itävallassa muuten aseliikkeet ja ampumakoulut tekevät parhaillaan huipputulosta: varsinkin naiset ostavat nyt aseita ja opettelevat ampumaan. Miksiköhän he tekevät niin?
Berliinin Kreuzbergin kaupunginosahallinto on romuttanut länsimaiseen oikeusjärjestykseen iäti kuuluneen yksityisen omaisuuden suojan. Viranomaiset ovat alkaneet pakkolunastaa tyhjiä asuntoja maahantunkeutujien käyttöön. Freiburgin kylässä poliisit varmistivat väkivalloin maahantunkeutujien bussien saapumisen kyläläisten huutaessa vastalauseitaan. Kyläläiset huusivat poliiseille:
Te taistelette omaa kansaanne vastaan!
Emme halua matuja tänne, he tuhoavat maamme!
Me maksamme poliisien palkat!
Te tuhoatte tulevaisuutemme!
Te tuhoatte lastemme tulevaisuuden!
Jos teillä on yhtään kunniantuntoa jäljellä, ampukaa meidät!
Poliisien ottaessa pamput esille ihmiset huusivat heille: Petturit!
Saksalainen yhteiskunta on vaarassa hajota, se on sairas ja ei voi selviytyä mikäli suunta ei muutu. Eipä sitten ihme, että Pegidan suosio vain kasvaa. Vaikka viranomaiset yrittävät leimata Pegidan "äärioikeistoksi", niin katujen realismin ja virallisen propagandan välinen ero alkaa olla jo liian vaikeata peittää.
Ruotsin tilanne ei ole yhtään sen lohdullisempi; päinvastoin, maan romahtaminen on entistä lähempänä. Poliisi tiedotti aikaisemmin, ettei se pysty valvomaan 55 maahanmuuttajajengien aluetta, No-Go Zonea. Syksyllä 2015 Ruotsin poliisi tunnusti, ettei sillä ole enää maan mikään alue hallinnassa. Poliisin voimavarat ovat sidotut maahantunkeutujiin. Tavallisilla rikollisilla on nyt paras sesonki, kun poliisi ei pysty enää kohdistamaan resursseja normaaliin rikostutkintaan. Tämä näkyy katujen, naisten ja vanhusten turvattomuutena. Sosiaali- ja terveydenhoito on kriisissä alati pahenevan maahantunkeutumisen jatkuessa. Asuntopula on valtaisa. Ruotsi velkaantuu ennätystahtia. Yhteiskunta näyttää halvaantuneen ja lopettavan vähän kerrassaan tavallisen veroja maksavan kansalaisen palvelemisen. Ruotsissa onkin käynnistynyt keskustelu yhteiskuntasopimuksesta ja siitä, ovatko viranomaiset sanoneet sen yksipuolisesti irti. Merit Wagner kirjoittaa:
"Svenskarna ska alltså ordna och bekosta sin egen och sina familjers säkerhet och sina gårdar från att drabbas av stölder, trots att det hittills ingått i samhällskontraktet – för vilket vi betalar hög skatt – att vi ska ha en fungerande polis som vi kan räkna med att skyddar oss och gripa brottslingar!!?!
När upphörde samhällskontraktet att gälla? Från oktober 2015? Utan uppsägningstid eftersom den skatteinkasserande parten inte uppfyller sin del av avtalet? Då har väl också vår del av avtalet – att betala skatt till det allmänna/gemensamma – upphört att gälla?
Om samhällskontraktet är brutet så är det. Då gäller hela havet stormar (laglöshet, rättslöshet, inget skydd) och då ska vi också, varenda en av oss, betala mindre i skatt!"
"Ruotsalaiset tulevat siis järjestämään ja maksamaan itse oman ja perheidensä turvallisuuden ja pitämään varkaat poissa pihoistaan, siitä huolimatta, että tähän asti se on kuulunut yhteiskuntasopimukseen - jonka vuoksi maksamme korkeita veroja - jolla saamme toimivan poliisin johon luottaa että se suojaa meitä ja ottaa kiinni rikolliset.
Milloin yhteiskuntasopimus lakkasi olemasta voimassa? Elokuusta 2015 lähtien? Ilman irtisanomisaikaa, koska veroja maksava osapuoli ei täytä osaansa sopimuksesta? Sittenhän on myös oma osuutemme sopimuksesta maksaa veroja lakannut olemasta voimassa?
Jos yhteiskuntasopimus on rikottu niin se on. Silloin tulee koko joukko ongelmia (laittomuus, oikeudettomuus, suojattomuus) ja silloin tulemme me, jokainen meistä, maksamaan vähemmän veroja!"
Ruotsin yhteiskunta on sairas, rikki kuten Saksankin. Poliittinen elämä on taantunut vaihtoehdottomaksi feministiseksi liberaaliksi fasismiksi, jossa poliittisesti korrekti sensuuri haluaa vaientaa kaiken kritiikin. Ruotsissa sensuuri on onnistunut varsin hyvin ja kansan suuren enemmistön on koettava väärän politiikan negaatiot suoraan arjessaan, ennen kuin ymmärrys vallitsevista realiteeteista syntyy. Yksi tapa, jolla Ruotsin yhteiskunta voi lähteä hajoamaan on tavallisten ruotsalaisten kyllästyminen yhteiskuntaan, joka ei arvosta heitä ja osoittaa sen itse asiassa jo nyt sangen selvästi.
Kun tavallinen ruotsalainen ymmärtää, ettei yhteiskuntasopimuksesta ole hänelle enää hyötyä, myös hän viranomaisten tavoin voi lopettaa yhteiskuntasopimuksen noudattamisen. Silloin Ruotsi hajoaa. Skenaario voi kuulostaa uskomattomalta, mutta 530-luvun eKr. Babyloniassa ja 400-luvun Roomassa kävi juuri näin. Kansalaiset hylkäsivät rasitteeksi muodostuneen hallinnon ja entisen identiteettinsä. Ruotsin valtaapitävät feministit ovat viettäneet omia Belsassarin pitojaan jo useamman vuosikymmenen ajan. Tämä mieletön politiikka on nyt tulossa tiensä päähän, feministit on punnittu ja kevyiksi havaittu. Ruotsin voi olla vaikeaa enää pelastaa itseään, niin perusteellisesti se on itsensä turmellut.
Suomi näyttää valitettavasti seuraavan Ruotsin tietä. Tätä kirjoittaessa omat poliitikkomme yhä kiihtyvällä vauhdilla pettävät ja ryöstävät kansansa moraalittomalla ja turmeltuneella maahanmuuttobisneksellä. Poliisi ja muu virkakoneisto on valjastettu huolehtimaan, vaikka väkivalloin, että toiminta saa jatkua häiriöttömästi, aivan Saksan malliin. Valtamedioissa kuluneet valheet ja latteudet jatkavat elämäänsä propagandan kiihtyessä: työvoimapula, kestävyysvaje, Syyrian sotaa pakenevat (irakilaiset, somalialaiset, afganistanilaiset parta)lapset, Fazer, Sinebrychoff ja ne muut.
Entä missä ovat raiskaavat, väkivaltaiset, ylimielisesti käyttäytyvät, ruokiamme halveksuvat, ihmisten pihoille tunkeutuvat ja ryöstelevät maahantunkeutujat? Heidät eliittimme haluaa vaikenemalla häivyttää pois keskustelusta. Kiitos siitä ns.vanhoille puolueille ja varsinkin Timo Soinille!
Suomen viranomaisten ja poliitikkojen toimet eivät ole olleet omiaan herättämään luottamusta hallinnon kykyihin ja varsinkin haluun toteuttaa osuuttaan suomalaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Vallankäyttö Suomessa syksyllä 2015 muistuttaa yhä enemmän järjestäytyneen rikollisjärjestön toimintaa. Myös meillä olisi aihetta keskustelulle hallinnon ja hallittavien sopimuksen toteutumisesta. Timo Vihavaisen mainio aihetta käsittelevä blogi kannattaa lukea.
Maantieteelle emme voi mitään, siinä on yksi suomalainen ulkopoliittinen viisaus. Suomen, kulttuurimme ja suomalaisten, meidän tavallisten valkoihoisten "pottunokkien", kohtaloa ja eloonjäämistä määräävät paljolti EU ja Saksa. Kuinka epäsuosituksi EU muodostuu, varsinkin itäisen Euroopan jäsenmailleen, kun se nykyisin kehittyy yhä synkemmäksi alkuperäiskansojen murhaajaksi?
Saako eurooppalaisia maita koetteleva "pakolaiskriisi" aikaan sen lopullisen särön, joka hajottaa edelleen ratkaisemattoman talous- ja moraalikriisin kanssa painivan Eurostoliiton? Kuinka Saksan käy: onko heillä edessä täydellinen antautuminen ja saksalaisten tuho vai kansannousu Merkelin kansanmurhahallintoa vastaan? Joka tapauksessa aika eurooppalaisen eliitin Belsassarin pidoille alkaa käydä vähiin. Joko valtiorakenteet hajoavat maahantunkeutujien massojen murskatessa eurooppalaiset yhteiskunnat tai kansat heräävät vapauttamaan itsensä EU:sta ja muista sortajistaan.
Hei suomen vallasväki: Mene, mene, tekel u-farsin!
Juhlat alkavat olla ohi!
Kiitos tästä tekstistä ja niistä parista aikaisemmasta, jotka käsittelivät valtakuntien elämänkaarta. Ei mitään uutta auringon alla.
VastaaPoistaEdellisissä vaaleissa en edes äänestänyt perus-suomalaisia, mutta silti Soinin takinkääntö jaksaa ällistyttää ja vituttaa edelleen. Soinia ajoikin vain nälkä ja hallituspaikan mukanaan tuomat lihapadat. Mitään muutosta ei äänestämällä tullut eikä tule. Nyt sitten seurataan ikäänkuin ulkopuolisina tätä mieletöntä, korruptoitunutta menoa, jota tuo Vanhan Testamentin aikainen kertomus niin hienosti kuvaa.
Tuota yhteiskuntasopimus-juttua olen miettinyt itse jo pidempään. Muutama vuosi sitten minua alkoi häiritä se ristiriita, mikä vallitsi julkisten palvelujen tason ja näitä toimintoja rahoittavan verotuksen välillä. Palvelut tuntuivat huonontuvan vaikka verotuksen taso ei laskenut. Eli samalla rahalla sai joko entistä vähemmän tai heikkolaatuisempaa julkista palvelua. Tulin siihen tulokseen, että joku siellä vetää välistä yhteisestä kassasta. Tämän syksyn aikana tulin sitten lopulta itsekin siihen tulokseen, että minun ja Suomen välinen yhteiskuntasopimus ei ole enää voimassa. Mitään ulkoisia muutoksia minun elämässäni ei ole tapahtunut, mutta katsotaan nyt, kuinka hulluksi meno vielä äityy.
Nyt kun kaikkinainen sensuuri vaivihkaa kiristyy, välistävetäjäkin on tullut aina vain röyhkeämmäksi. Kähmintää on ollut aina, mutta onko ennen ollut Suomessa tilanne tällainen kuin se nyt on? Ikäänkuin "kaikki" tietäisivät, että nyt on loppu lähellä ja ryyppääminenkin sitten sen mukaista.
maallikko
Jälleen erinomainen kirjoitus. Itse viime aikoina keskityttyäni noin parin vuosisadan perspektiiviin, Historix on maalannut isolla telalla. Ymmärrän asetelman löydettyäni jo vuosikymmeniä sitten spengleriläisen sivilisaatiokehityksen. Tätä sivistyksemme tragediaa ei koskaan voi liiaksi tuoda esille: ylpeä älymystö on niin itseään ja oikeassaolemistaan täynnä, että heille on turha mitään koettaa kertoa, mutta sanan tulisi kiiriä sille massalle, jokam heidänkin yliopisto- ja hallintovirkansa maksaa.
VastaaPoistaToisaalta, mikäli universaali järjestelmä tukee kiertoliikettä, länsimaiden luhistuminen on väistämätöntä ja älymystömme on ainoastaan suurta rappeutumisen vaistoa noudattavaa joukkoa eikä älyllistä eliittiä. Paska nakki sattua syntymään siihen ajanjaksoon, jolloin populaatio luisuu idiotismiin. Taannoin katsoin kuriositeettina jenkkileffa Idioluution, joka kuvasi amerikkalaisten taantumista 500 vuodessa niin että sinne vahingossa päätynyt nykyajan keskinkertaisuus oli paikan älykkäin. Kun sitten koittivat mainoskatkot, ne olisi räksytyksellään voinut hyvin liittää elokuvaan.
Tuo Saksan säröily tarkoituksella häivytetään tietoisuudestamme. Samaan tapaan kuin 1918 uppoavaan Saksaan hallintoväkemme ripustautuu nyt Saksan vetämään Euvostoliittoon. Olen monessa yhteydessä huokaisten joutunut toteamaan, että todennäköisesti suomalaiset ovat viimeisinä heiluttamassa Brysselin lippua, "koska on kerran luvattu"...
Tästä tullaan sitten Soiniin. Vuosi aiemmin en olisi voinut kuvitella kirjoittavani tällä tavoin. Iso mies onnistui vedättämään kansan niin, että joka kylältä löytyy nyt noloja ihmisiä. Saattaa kuulostaa hyvältä omassa pompöösissä mielessä rehennellä vain "pitävänsä sanansa" ajellessaan Sipilän vaunuissa, kaikkien toisien syödessä omansa.
Ja onhan kuningas Soinikin pettänyt sanansa, sanansa suomalaisten puolustamisesta. Karriääripolitiikka ajoi ohitse kansan asian ajamisen. Ainoastaan nuoret poliitikot uskaltavat pistää uransa peliin - ja he ovat sen tehneet. Pelastajasta Soinin poliittinen olemus on muuttunut joksikin selaiseksi, jota se Tähtien Sodan iso lihava mato (jonka nimeä en muista) edustaa: kieltoja, käskyjä ja vaikenemista.
suomella on toivoa , siis kansan syvillä riveillä kiitos itsenäisen ajattelun perinteen. mutta tarvitaan kansalaistottelemattomuutta teoissa ei älyperäisyyttä loputtomiin jo uppoavassa laivassa. äyskäröidään jo saatana !
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne Maallikko, Euvosto ja Anonyymi.
VastaaPoistaJoskus julkisuudessa kuulee perusteltavan erinäisiä asioita sillä, että ”Hei, me eletään 2000-lukua!” tai ”Miten tätä voi sattua 2000-luvulla?” Eivätpä ole lausuntojen antajat tutkineet sivilisaatioiden elinkaaria. Niistä näkee aina samat yleisinhimilliset kehityspiirteet ja käytännöt – riippumatta vuosituhannesta.
Maallikko: kiteytit hyvin pari bloggaukseni ajatusta. Enemmän maksamalla saamme vähemmän samalla kun joudumme seuraamaan ulkopuolisina oman elämämme tuhoamista. Ei siis ihme, että yksi jos toinenkin huomaa, ettei yhteiskuntasopimus näytä olevan enää voimassa. Menon muuttuessa vain häijymmäksi tarvitaan yhä voimakkaampaa sensuuria ja propagandaa. Näinhän tämä syksy on osoittanut käyvän.
Euvosto: tässä on se vaara, että jos idiotismi lisääntyy kriittisen määrän yli (mikä se määrä liekään?) niin se vie yhteiskunnan pisteeseen, josta ei ole paluuta. Ruotsi on esimerkki yhteiskunnasta, jossa kansalaisten idiotismi johtaa kulttuurin ja valtiorakenteen peruuttamattomaan tuhoon.
Ano: toivon totisesti, että tätä mainitsemaasi itsenäistä ajattelua löytyisi vielä riittävästi, että välttäisimme Ruotsin ja Saksan kohtalon. Eipä vaan hyvältä näytä…
Kovin, kovin surullista. Olipa kerran aika, eikä niinkään kauaa sitten, kun varsinkin Ruotsi ja (Länsi-)Saksa vaikuttivat koko Euroopan mitassa todellisilta edelläkävijöiltä, ja juuri näistä maistahan Suomikin on paljon vaikutteita ammentanut kautta historiansa. Tällä hetkellä eniten toiveita näyttäisivät antavan keskisen Itä-Euroopan katolilaistaustaiset maat (Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari), jotka kaikkein määrätietoisimmin pyrkivät pysyttäytymään erossa näistä uuden ajan kansainvaelluksista. Joten ehkä jonkinlaista toivoa sentään vielä on...
VastaaPoistaToisaalta, kaikkihan tunnetusti loppuu aikanaan, ja maailman mahtavimmatkin valtakunnat ovat aikanaan menneet mailleen. Ainakaan kulttuurievoluutionäkökulmasta (joka historian keskeisenä käyttö- ja selitysvoimana on itselleni läheisin, koska siinä ei tarvita mitään ylenmääräisiä metafyysisiä spekulaatioita) tässäkään ajatuksessa ei pitäisi olla mitään erityisen erityistä. Jos kaikella mahdollisella, taivaan tähdistä eliöyksilöihin on oma, ajallisesti rajallinen elinkaarensa, niin mikseipä tämä yleissääntö sitten pätisi kulttuureihinkin?
No nyt mennään kyllä jo hieman spekulaation puolelle (ja juuri kun pääsin sanomasta siitä metafysiikasta...), mutta voisikohan esim. Ruotsin osalta olla kyse ainakaan osaltaan ns. tuhannen vuoden kriisistä? Useimmat maailman valtakunnista kun näyttävät saavuttaneen maksimissaan tuon noin tuhannen vuoden rajan, mutta sen jälkeen se on ollutkin jo menoa. Joku Kiina nyt ehkä merkittävimpänä mieleen tulevana poikkeuksena.
Toisaalta, en ihan tällä syömisellä vielä sittenkään usko että Ruotsi (tai Saksa) nyt romahtaisivat aivan Zimbabweksi, mutta lopputulos voisi olla jotakin Etelä-Afrikkaa muistuttavaa (tai pahempaa). Sanomattakin sitten on selvää, että hyvinvointivaltio edes osimoilleen sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan, on tuolloin jo mennyttä ja ollutta, tulo- ja varallisuuserot astronomisia, yleinen turvattomuus vallitsee ja väkivaltaisuus on läpitunkevaa. Toivon toki olevani väärässä.
Noin hieman off-topicina, kun olet tuota historiaa näemmä enemmänkin harrastanut, niin mihinkä aiempaan aikakauteen Euroopan historiassa näet nykyhetken meiningeillä olevan kaikkein eniten analogiaa? Analogiahan ei toki sinänsä ole varsinaine "sitova" todiste mistään, mutta ajattelemisen aihetta se kyllä voi hyvinkin antaa.
J.Edgar
Kiitos mielenkiintoisesta vastineesta J Edgarille.
VastaaPoistaKeski- ja Itä Euroopan maiden kansoilla on vielä tuore kokemus totalitariasta. Se näyttää suojaavan heitä, kun taas läntisen Euroopan kansoja on toisen maailmansodan päättymisestä lähtien henkisesti mädätetty (eurososialismi, Frankfurtin koulukunta, rauhanliike, ympäristöliike, feminismi) ja toisaalta alennettu pelkäksi aivottomaksi kuluttajaksi hyvinvointivaltiossa. Länsi-Saksalaisiin kohdistunut länsiliittoutuneiden De-nazification ohjelma oli liiankin tehokas. Se sai aikaan 1960-70 -lukujen äärivasemmistolaisen terrorismin. Sittemmin 2000-luvulla itsesuojeluvaisto, kansallistunne ja omanarvon tunne hävisi. Tämä näkyy mm. siinä, että Pegidalla on enemmän kannatusta entisen Itä-Saksan osavaltiossa. Läntisen Saksan alueiden väestön henkinen tilanne on toivottomampi.
Ruotsin demarihallitukset ovat saaneet rauhassa tuhota ihmisten moraalia jo lähes 50 vuoden ajan. Naapurimaassamme on väestön mädätys onnistunut myös hyvin: varsinkin kansan heikoin aines - nuoriso ja naiset - on saatu vihaamaan kaikkea ruotsalaista ja ruotsalaisuutta ylipäänsä. Heikäläiset toistelevat mantraa, jonka mukaan ruotsalaisuutta ei ole, se on vain sosiaalinen konstruktio. Herran tähden, eikö kaikki inhimillinen yhteistoiminta perustuu sosiaalisiin konstruktioihin ja verkostoihin. Ruotsin tilanne on ennenkin ollut vaikea. Muistellaan vaikka 1720-lukua perusteellisesti hävityn Suuren Pohjan sodan jälkeen tai vuoden 1809 tilannetta, jolloin Ruotsi oli tehnyt kahdesta Euroopan mahtavimmasta maasta - Ranskasta ja Venäjästä - itselleen vihollisen. Tuolloin oli niin päättäjillä kuin rahvaallakin selkeä näkemys itsestään kolmen kruunun valtion alamaisina. Kun uskonnon asema oli vahva, ihmiset voittivat vaikeudet ja rakensivat maastaan huikean menestystarinan.
Toisin on tänään. Kansa on harhaanjohdettuna, vailla henkistä, hengellistä ja moraalista selkärankaa ajelehtimassa kohti tuhoaan, jonka se on vieläpä itse itselleen valmistanut. Yhteiskuntasopimus rakoilee ennen sen lopullista raukeamista, ja jos näin käy, niin silloin edes Etelä-Afrikan malli ei enää toimisi. Muuten pidän sitä yhtenä todennäköisenä skenaariona. Yhteiskuntasopimuksen rakoilu näkyy mm. Malmön poliisin kieltäytymisenä tehtävistään silloin kun sen pitäisi auttaa kantaväestöä (http://paavotajukangas.com/2015/11/01/malmon-poliisi-ei-haada-kerjalaisia-kaskysta-huolimatta/). Hyvinvointivaltion loppua tämä tosiaankin näyttää tarkoittavan, ehkä sitä tässä halutaakin halpatyövoimamarkkinoiden ohella.
Euroopan historia on sotaisa. Jos ei olla kamppailtu ulkoisia vihollisia vastaan, niin erilaisia sisäisiä tai sisällissotia on kuitenkin käyty. Paras esimerkki tästä lienee 30-vuotinen sota, joka tuhosi 1600-luvun Eurooppaa pahoin. Näistä kuitenkin toivuttiin, koska uskonto piti moraalia ja yhteiskuntaa pystyssä. Ihmiset tunsivat kuuluvansa yhteisöönsä ja halusivat rakentaa sitä. Lähin analogia nykyisen kriisin ja historiallisen tilanteen välillä on mielestäni Rooma 350-450 -luvuilla.
Roomalaiset olivat menettäneet tunteen omasta ja kulttuurinsa erityisyydestä, heidät oli alennettu hyvinvoiviksi kuluttajiksi. Uusi energinen uskonto oli juuri rantautunut ja haastanut vanhan, väsyneen valtauskonnon joka tuskin itsekään enää uskoi itseensä. Maahanmuuttajien tulva ylitti Tonavan ja pian Rooman valtakunnan kaupungeissa oli alati kasvavat mamugetot, turvattomat kadut, ryöstelyä ja raiskauksia. Mitä veltot ja kulturellit roomalaiset tekivät kun heitä voimakkaammat mutta henkisesti kehittymättömämmät barbaarit asettuivat taloksi ja hyökkäsivät kantaväestön kimppuun? Eivät tehneet niin mitään. Vain rohkeimmat ja valveutuneimmat roomalaiset perustivat vigilantti-ryhmiä puolustamaan asuinalueitaan ja perheitään. Kohta roomalaisuus alkoi muuttua taakaksi ja epäsuosituksi. Pahan kierre teki tehtävänsä: heikko, korruptoitunut ja saamaton valtio menetti ihmisten luottamuksen ja hajosi alhaalta päin kuin Neuvostoliitto.
Ruotsissa (toistaseksi) asuvana en voi muuta kuin todeta, että tuo mitä kirjoitat Ruotsista ja ruotsalaisista on aivan spot-on. Vuosikymmeniä jatkunut aivopesu ja kulttuurimarksisimin riemukulku on tehnyt kansalaisista lähinnä zombeja. On huikeata seurata miten teollinen ja henkinen suurvalta on muuttunut läjäksi lehmänsontaa joka on päällystetty kuohukermalla. On toki olemassa vielä täyspäisiä ruotsalaisia, mutta he pohtivat parast aikaa, että mihin maahan on Ruotsista muutettava. Suomi on muuten aika korkealla listassa.
PoistaElämme mielenkiintoisia aikoja, ehkä liiankin mielenkiintoisia.
Kiitoksia kommentistasi. Kieltämättä tulee olemaan mielenkiintoista (vaikkakaan ei välttämättä kovin miellyttävää) nähdä, mihinkä tämä yleinen sekularisoitumiskehitys tulekaan vielä johtamaan, tai no, on johtanut jo nyt. Esim. Takkiraudassa asiaa on ruodittu paljon, ja vaikka en kaikesta aivan samaa mieltä olekaan, näyttäisi kuitenkin olevan ilmeistä, että uskonto tekee pitkälti itsensä näköisen yhteiskunnan. Mikä sitten on lopulta syytä ja mikä seurausta, se on jo visaisempi kysymys. Itse en pidä itseäni järin uskonnollisena, mutta olen kuitenkin alkanut arvostaa kristinuskoon pohjautuvaa kulttuuriperimää entistä enemmän. Sehän kun ei ole "aavikkouskonto" sanan samassa merkityksessä kuin varsinkin islam (tai juutalaisuuskin), sillä se on metamorfoitunut aika moneen otteeseen 2000-vuotisen olemassaolonsa aikana, ja integroinut itseensä tärkeitä vaikutteita etenkin kreikkalaisesta filosofiasta ja roomalaisesta oikeudesta. Yhdessä nämä kolme sitten jo muodostavatkin oikeastaan koko eurooppalaisen sivilisaation perustan, ts. jos niiden vaikutuksen laskee pois, niin vähänpä taitaa jäädä jäljelle. Ehkä se ei ole uskontona paras mitä kuvitella saattaa, mutta kokonaiskontribuutioltaan sittenkin reilusti plussalla. Voisin siis luokitella itseni vähintäänkin jonkinlaiseksi kulttuurikristityksi.
VastaaPoistaMitä tuohon Itä-Eurooppaan tulee, niin historialla on tunnetusti huono oikeudentunto, mutta sitäkin reilummin mustaa huumorintajua. Voisikohan olla jopa niin, että viimeiset tulevatkin lopulta ensimmäisiksi? Ainakaan oman kulttuuritaustan arvostamista ei siellä ole hukattu (toistaiseksi?) läheskään samassa mitassa kuin x-rautaesiripun länsipuolella on tapahtunut, mm. edellisissä viesteissä mainituista syistä. Joten vieläköhän tulevaisuudessa on läheskään samalla tavoin kuin vielä nykyjäänkin aihetta puhua varsinkaan itäisen Keski-Euroopan maista jonakin "kaalimaina" ja "puoliryssinä", mitä nimittelyä yhä vieläkin valitettavasti saa nähdä varsin usein. Täysin epäasiallisesti unohdetaan, että nuo maat ovat, kaikkine vikoineen, puutteineen ja ongelmineenkin, olleet joka tapauksessa eurooppalaisen sivilisaation tärkeitä osia jo toistatuhatta vuotta, eikä muutama ulkopäin ylläpidettyyn pakkoon perustuva vuosikymmen kommunistista järjestelmää tätä tosiasiaa vielä miksikään muuta. Ja ainakin henk.koht. olen saanut mm. tsekeistä hyvinkin myönteisen käsityksen kyseissä maassa matkailun myötä.
Viime kädessä eurooppalaisen sivilisaation nykyinen kriisi on eräs viime vuosisadan maailmansotien, noiden eurooppalaisten suurvaltojen raskaan sarjan kardinaalimunausten aikaansaannosta. Sinänsä mielenkiintoista, että sota-ajat fyysisesti kokeneet sukupolvet selviytyivät kaiken traumatisoitumisensa keskelläkin noista koettelemuksista suht hyvin, mutta seuraukset ovat sitten alkaneet näkyä yhä ilmeisemmin jälkipolvissa, viimeistään jostakin 60-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Muitakin syitä toki sitten on, esim. useimpien eurooppalaisten yhteiskuntien dramaattisen nopeat rakennemuutokset (Suomi vieläpä aivan erityistapauksena) toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Toki tämä kehitys on saanut aikaan paljon myönteistäkin, kutenkehitys mm. tekniikan ja lääketieteen alueilla osoittaa, mutta muutosvauhti on ollut turhan raju, eikä kulttuuri ole läheskään kaikilta osa-alueiltaan tainnut pysyä perässä kovinkaan hyvin. High tech ei vain ikävä kyllä sulkenutkaan pois low lifea... Jäljet pelottavat.
J.Edgar
Niin muuten, se Malmön kerjäläisleiri on tainnut saada kuin saadakin häädön:
http://paavotajukangas.com/2015/11/03/malmon-kerjalaisleiri-haadettiin-sittenkin/
Tosin sikäläisen median tuntien tuokin tapaus on varmana jo rinnastettu vähintään apartheidin aikaisen Etelä-Afrikan otteisiin jossakin Soweton slummeissa, tai sitten valtavirtamedia yrittää olla koko asiasta ihan hissunkissun... Vaikka ketäs tämäkään enää edes yllättää?
J.Edgar: Tuot hyvin esille uskonnon merkityksen yhteiskunnassa. Sillä uskonnolla on merkitystä, jos ei muuten niin ainakin sen välinearvon kautta. Joillekin uskonto on henkilökohtaisen pelastuksen väline ”Jumalsuhde”. Toisille se voi olla etäisempi, mutta yhtä merkittävä yhteisön arvojen, perinteiden ja kulttuurin määrittäjä. Rolf Malmin kronikka on tästä hyvä esimerkki: http://www.neluetutkirjat.blogspot.fi/2015/08/nain-ruotsissa-eihan-meilla-suomessa.html Kiteytät osuvasti: uskonto tekee itsensä näköisen yhteiskunnan. Tuohon voisi lisätä, että ilman uskontoa ei mikään sivilisaatio, kulttuuri tai yhteiskunta ole pysynyt pystyssä. Ihminen on Homo Religious, ei Homo Sovieticus. Ranskan vallankumouksesta aina Neuvostoliiton kaatumiseen yritettiin uutta uskonnotonta ihmistä saada aikaiseksi, huonoin tuloksin tosin.
VastaaPoistaHigh tech ja low life, niinpä, ja kaikki muutokset tapahtuvat vielä nopealla, rajulla tavalla. Kuka olisi voinut ajatella vielä viime uutena vuotena, että alkava vuosi 2015 merkitsee suomalaisten Suomen loppua ja meidän kantasuomalaisten arvonalennusta. Yhteiskuntamme muutokset ovat menneet niin pitkälle, että epäilen yhteisön kykyä toipua niistä. Tilannetta voisi verrata eurooppalaisten toipumiseen 30-vuotisesta sodasta ja toisesta maailmansodasta. Molemmat sodat tuhosivat yhteisöjen infrastruktuuria ja jättivät kansat aloittamaan rauniokasojen keskeltä. 1600-luvulla kansat nousivat uuteen kukoistukseen ja valistuksen aikaan. Toisin kävi 1945. Eurooppa sai syvät henkiset haavat jotka tulehtuivat kulttuurimarxismin mädättäessä eurooppalaisten mielet. Nyt olemme sitten tässä. Haava alkaa osoittautua kuolettavaksi. Ilman hyvin radikaaleja toimia potilas kuolee.
Toimista puheen ollen, kun Ruotsin poliisi tyhjensi Malmön mustalaisleirin, niin nämähän siirtyivät nukkumaan kaupungintalon eteen. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa svenssonien touhuja seuratessa…
Becker: Kiitos kommentistasi! Valitettavasti myös meillä Suomessa zombeja riittää. Työpaikan kahvipöydissä jääkiekko/formulat tai muu tv-viihde kuuluu täyttävän ihmisten mielet. Ympärillä vallitsevalta todellisuudelta suljetaan silmät. Pelkoako vai silkkaa tyhmyyttä, mene ja tiedä?
Seuraan Ruotsin tapahtumia mielenkiinnolla ja siinä minua auttavat omat ja puolisoni sukulaiset Tukholmasta, Norrköpingistä ja Göteborgista. Suomeen muuttoa miettiville ruotsalaisille tekisi mieleni sanoa, että on turhaa tulla tänne. Me olemme hyvinkin pian samassa kaaoksessa kuin Ruotsi. Niin mieletöntä on täkäläisten virkamiesten ja poliitikkojen linja. Suomi ajelehtii, sitä riistetään ja hyväksikäytetään parhaillaan ennennäkemättömällä tavalla. Jos haluaa päästä rauhaan, on poistuttava koko EU:n alueelta. Saksan ja Ruotsin vastuuton toiminta tekee EU:sta asukkailleen pysyvästi epävakaan ja turvattoman.
Kun tätä Suomen orpoilua seuraa, ei tiedä itkeäkö vai nauraa - tai siis itku kai se jo alkaa herkemmässä olla. Orpo nyt loihe lausumaan Suomen aikovan - siis vasta aikovan - keskeyttää turvapaikanhakijoiden siirrot, koska muut EU-maat "eivät osallistu järjestelyyn nykyistä ahkerammin". Tulee ihan elävästi mieleen se jokaiselta koulunpihalta löytyvä kiltti, yksinkertainen poika, joka menee isojen koltiaisten juttuihin mukaan ja ottaa puheet todesta vain huomatakseen pian olevansa yksin koulunpihalla talkkarin ravisteltavana.
PoistaJoillakin mailla on sentään jonkin verran itsesuojeluvaiston rippeitä. Euvosto-jargonia toki lauletaan, mutta sormet selän takana hiukan ristissä. Meillä täällä puolestaan hankitaan aneita bussikaupalla ja julistaudutaan johtaviksi kotouttajiksi ja mitä muuta nyt keksitäänkään.
Päivän Ruåtsi-humppaa lasketeltiin juuri äskettäin telkussa, jossa svenssoni päivitteli, "ettei Ruotsi toki voisi sulkea Tanskan vastaista rajaa, sillä silloin Saksa sulkisi Itävallan ynnä muiden sen suunnan rajojen ylityksen. Itse pohdin, että tuolla laillahan ehkä saisimme lopulta Euvostoliiton etelärajat pitämään.
No, Ruotsi toki jakelisi pakoloisia auliisti naapureilleen. Sangen edesvastuutonta. Entisaikaan on sotia julistettu vähemmästäkin naapureiden ahdistelusta.
Tämä ei pääty hyvin.