torstai 23. kesäkuuta 2022

Riivinrautoja herrattarina

Juhannusta on vanhastaan pidetty taikojen, erityisesti lemmentaikojen tekemisen aikana. Silloin erilaiset noitakonstit ja taiat on otettu käyttöön tulevaisuutta ja onnea selvittämään. Tästä ajatukset johtivatkin muutamiin oman aikamme taikoihin, joilla on jo pitkään - ja ilmeisen tuloksellisesti - pyritty vääristämään ihmisten tietoisuutta muokkauksen arvoisiksi koetuista asioista. 

Hyvinä esimerkkeinä onnistuneista taioista voivat toimia laajasti levinneet käsitykset keskiajan noitavainoista ja äänioikeuden laajenemiskehityksestä 1900-luvun alun Suomessa. 

Keskiajan Euroopan noitavainoilla ja äänioikeuden laajenemisella Suomen suuriruhtinaskunnassa on ainakin yksi niitä yhdistävä tekijä: nimittäin varallisuus. On myös syytä selventää erästä noitavainoja koskevaa keskeistä määrettä. Noitavainot olivat kiihkeimmillään myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Silloin puhumme vuosista 1550–1650. Varsinaisella sydänkeskiajalla, vuosina 1000-1300, Katolinen kirkko suhtautui varsin suopeasti kristillistettyjen alueiden paikallisiin kansanuskontoihin, kunhan tietyt kirkolliset reunaehdot vuodenkierrossa täyttyivät. Niinpä noitavainoille ei juurikaan ollut tilausta. 

Tilanne muuttui uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen kiristettyä yhteiskunnallista, ja varsinkin uskonnollista ilmapiiriä. Kuka sitten joutui noitavainojen kohteeksi? Valtaosassa tapauksista siihen vaikutti varallisuus ja asema yhteisössä. Monissa tapauksissa noitasyytökset perustuivat syytetyn lähipiirin, naapurin tai kilpailijan kateuteen. Omaa epäonnistumista tai huonoa onnea saatettiin selittää epämieluisan henkilön noituudella. Noitavainojen uhreista vain vähemmistö oli rohtoja, taikoja tai muita pakanallisia loitsuja harrastaneita naisia. Populaarikulttuurissa silti levitetään feminististä muunneltua totuutta noitavainojen uhrien sukupuolijakaumasta. 

Yhtään sen paremmin ei olla onnistuttu naisten äänioikeusnarratiivinkaan suhteen. Lukuisten, ja usein tarkoituksellisten, historian vääristelyjen jatkeeksi Iltalehden skribentti Sanna Ukkola kolumnissaan 16.6.2022 jatkaa naisellisen uhripääoman keräystä sivuuttaen historialliset faktat. Kas näin se häneltä käy: 

"Suomi on ollut niin ikään tasa-arvon takapajula: naisia on kahlittu ja kontrolloitu läpi historian, he ovat olleet miesten omaisuutta. Vielä 1900-luvun alussa naiset eivät saaneet äänestää…". 

Parhaissa valheissa on aina mukana osatotuuksia, niin tässäkin. Historiallisesti on tarkempaa korjata lauseen alkua seuraavasti: 

 ": johtava yhteiskunnallinen luokka, jossa on ollut sekä miehiä että naisia, on kahlinnut ja kontrolloinut alempiarvoisia miehiä ja naisia läpi historian, rälssiin, aateliin, porvaristoon tai talonpoikiin kuulumattomat ovat olleet sitä ylempänä olleen luokan omaisuutta (sukupuolestaan riippumatta).

Ja mitä tulee äänioikeuteen, tekstissään Ukkola joko osoittaa tietämättömyytensä tai tahallisen pyrkimyksensä vääristellä historiaa mieleisekseen. Kuten valitettavan usein naisilla on tapana.

Naiset saivat 1900-luvun alussa Suomen suuriruhtinaskunnassa äänestää, mikäli heillä oli verokalenterissa riittävästi äyrejä! Ja vastaavasti miehet, joilta äyrejä ei tarpeeksi löytynyt, eivät voineet äänestää. 

Äänioikeus oli siten sidottu varallisuuteen, veroäyreihin - ei sukupuoleen. Lisäksi äänioikeus ei ollut yhtäläinen. Näin äänestyksessä käytettävien äänien määrä riippui henkilön varallisuudesta. 

Huomaamme, että Ukkola typistää tasa-arvon vain miesten ja naisten väliseksi. Hän sivuuttaa muut näkökulmat ja laajemman kokonaiskuvan tai ei ymmärrä niitä muuntaen samalla historiaa. 

Oman aikamme ilmiöitä ovat uudet noitavainot. Niissä naiset vainoavat miehiä, joita he pitävät yhteiskunnallisen tai taloudellisen menestyksen, mielipiteiden, politiikan tai rodun vuoksi vastenmielisinä. Valtaosassa tapauksista, voisi sanoa lähes kaikissa, vainon kohteena ovat valkoiset heteromiehet.

Niinpä maahamme on pystytetty matriarkaatin toveritartuomioistuimia. Niissä huutoäänestyksellä ja muulla julkisella rääkymisellä päätetään syyllisyyksistä - ohi maan virallisten rikostutkimus- ja oikeuskanavien. Sukupuolentutkimuksen professoreista, Helsingin Sanomien toimittajista ja muista "asiantuntijoista" on muodostunut uuden ajan inkvisiittorit. Naispoliitikot takovat raudan ollessa kuumaa, kilpaillen uhripääoman keräämisessä. Säälittävää, mutta myös yhteiskunnallisesti vaarallista kulttuurivallankumouksellisuutta. Valittu menetelmä johtaa mielivaltaisuuksiin ja oikeusturvan kaventumiseen loppujen lopuksi kaikkien kansalaisten osalta.

Tarinan varsinaisia konnia ovat kuitenkin eräät selkärangattomat, tekopyhät miespoliitikot ja muut yhteiskunnalliset miesvaikuttajat. Valmiiksi aisankannattajiksi alennettuina he myötäilevät kuuliaisesti mitä tahansa naisten hysteriaa tai hulluutta. Peloissaan, kuin odottaen omaa vuoroaan tullakseen heitetyksi ns. linja-auton alle. 

Nyt meillä on elettävänämme raukkamainen, ala-arvoinen ja vastenmielinen, orwellilaiseksi muuttunut yhteiskunta. Jossa riehuvat uhripääomaansa keräävät ja turvallisia tilojaan vaativat naiset - etsien muille varoitukseksi ja toki tasa-arvon ylevissä nimissä uusia lynkattavia miehiä. Yhteiskunta, jonka peruspalvelutkaan eivät tahdo enää toimia, kun naiset jakavat Suomen varallisuuden pitkin maailmaa ja kutsuvat koko maailman meille kylään - jäämään uusiksi isänniksi. 

Aikamoisia riivinrautoja.

Nämä uudet herrattaremme. 

 


7 kommenttia:

  1. Inkvisitio tarttui noitavainoihin paavin määräyksestä, _koska_ maallisten tuomioistuinten toiminta oli lähtenyt täysin lapasesta ja muuttunut rääkyväksi mielivallaksi. Inkvisitio tutki ja hylkäsi suurimman osan sille esitetyistä noitasyytteistä.

    VastaaPoista
  2. Tuosta varallisuuteen sidotusta naisten äänioikeudesta ennen yleistä ja yhtäläistä en ollut ennen tiennytkään.
    Joka elää, se näkee;
    jos olisin eilen kuollut, en tuotakaan tietäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtiopäivävaalien osalta se ei pidäkään paikkaansa. Vuoden 1869 valtiopäiväjärjestys, joka oli voimassa vuoden 1906 eduskuntauudistukseen saakka, löytyy netistä täältä:
      http://www.mlang.name/arkisto/valtiopaivajarjestys.html
      Eri säädyissä äänioikeuden edellytykset kylläkin poikkesivat toisistaan. Aateliston edustajiahan ei ensinkään valittu vaaleilla, vaan jokaista sukua edusti suvun päämies, mikä asema periytyi pääsääntöisesti aina vanhimmalle pojalle. Papistossa taas oli vain miehiä, sillä naisethan ovat päässeet papeiksi vasta vuodesta 1986 lähtien. Tosin valtiopäivillä pappissäätyyn valitsivat edustajiaan pappien lisäksi myös yliopiston ja oppikoulujen opettajat (lain 11 §), ja heidän joukossaan saattoi olla naisiakin.
      Mutta jos niin oli, he olivatkin ainoat naiset, joilla oli äänioikeus. Sillä lain 12 §:ssä sanotaan porvaristosta, että äänioikeutta eivät nauti muun muassa "vaimo-ihminen, naitu tai naimaton". Ja 13 §:n mukaan talonpoikaissäädyn vaalissa oli "osallisena jokainen kunnassa asuva mies, jolla on manttaaliin pantua relssi- tahi perintömaata, taikka joka vakaalla asukasoikeudella hallitsee kruununtilaa tahi arennilla pitää kruununpuustellia, kuninkaankartanoa tahi kuninkaan-latokartanoa ja ei kuulu muuhun säätyyn tahi ole maan palveluksessa."
      Sitä vastoin kunnallisvaaleissa varakkailla naisilla (käytännössä vain rikkailla leskirouvilla) kyllä oli jo 1860-luvulta lähtien eräissä tapauksissa äänioikeus.

      Poista
    2. Kiitos nimimerkille KLS lisäyksistä, täsmennyksistä ja linkistä. Valtiopäivä- ja kunnallisvaaleissa oli tosiaan eriävät käytännöt. Blogissani vastasin väitteisiin kunnallisvaalien käytännöistä.

      Poista
  3. Moikka Qroquis Kad ja Catilina. Kiitos kommenteistanne!

    Qroquis Kad: Tässä meillä on kyllä esimerkki onnistuneesta propagandasta. Miesten yhtälailla alisteinen asema ennen vaaliuudistusta on häivytetty kertomuksesta pois. Jäljelle on jätetty matriarkaatin agendaa palveleva puolitotuus - ei hyvän valheen runko. Kuvittelepa tilanne, jossa rikas perijätär sai omaisuutensa perusteella enemmän ääniä käytettäväkseen kuin huonommin toimeentuleva kaupungin pikkuporvarimies, esim. suutari. Ja sitten feministit kehtaavat pimittää ja vääristellä todennettavaa historiaa. Mutta eihän merkitse mitä on, vaan se, miltä se saadaan näyttämään.

    Catilina: Kiitos lisäyksistä. Jatkan vielä, että kirkon ja sen oikeudenkäytön mielenkiinto kohdistui etupäässä harhaoppisiin ja heidän kitkemiseen kirkosta (ekskommunikaatioon). Noitien ja maagien vainoaminen alkoi vasta aivan keskiajan lopulla. Mainitsemasi paavin kannan muuttuminen tapahtui 1320, jolloin Rooman suhtautuminen noitavainoihin muuttui ja vainot hiljalleen käynnistyivät. Noituussyytöksiä alettiin 1300-luvulla esittää ja käsitellä myös tavallisen kansan piirissä. Mutta vasta 1420-luvun jälkeen niiden määrä merkittävästi lisääntyi. Esim. Suomessa vainoaalto osui 1660- ja 1670-luvuille.

    Ensimmäinen inkvisitio-niminen organisaatio perustettiin Espanjassa 1480-luvulla. Kirkon mielestä inkvisition tärkein tehtävä oli (taaskin) taistella kirkon sisällä olevia harhaoppeja vastaan. Eli taistelu harhaoppeja ja siten myöhemmin myös maageja vastaan oli alusta alkaen kirkon regimentti. Kuitenkin yleisimpiä tutkintoja inkvisitiolle olivat pappien siveyteen tai viranhoidon väärinkäytöksiin liittyneet tapaukset, eli aika arkisia juttuja.

    Viittaamasi ylilyönnit olivat umpikujaan ajautuneiden oikeusjuttujen viimeisiä ratkaisukeinoja, eli nk. Jumalan tuomioita. Näistä tavallisimmat olivat tuli- ja vesikoe – omine versioineen. Onneksi ne poistuivat 1200-luvun aikana virallisesta oikeuskäytännöstä. Joskin paikallisyhteisöissä niitä vielä esiintyi epävirallisina käytäntöinä 1400-luvulle asti.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi5/7/22 12:40

    Tuo veroäyreihin perustuva äänioikeus oli hyvin viisas käytäntö... he jotka loivat jaettavan kakun, päättivät myös sen jakamisesta.
    Nykyaikaan sovellettuna se voisi ehkä tarkoittaa sitä, että 3-4 ylintä tulodesiiliä saisivat äänioikeuden... Väitän aivan kirkkain silmin, että Suomen talous olisi kunnossa ja velkaa huomattavasti vähemmän
    ja kuitenkin eläisimme hyvinvointivaltiossa ( emme siis tälläisessä yliturvonneessa holhousyhteiskunnassa).
    Tuo äänioikeuden sitominen tuloihin olisi mielestäni hyvä ottaa käyttöön myös nykyajassa, koska sillä olisi selkeästi tervehdyttävä vaikutus yhteiskuntaan ja sen lainsäädöntöön ja rahankäyttöön...
    -Raksaäijä-

    VastaaPoista
  5. Tervehdys Raksaäijä. Varmaankin ajatus äyreihin perustuvasta äänioikeudesta kuulostaa monelle nykyajan ihmiselle kauhistukselta ja epädemokraattiselta. Mutta kuten toteat, olisi se oikeudenmukaisempi tapa hoitaa etenkin valtion taloutta. Se, joka tuo vaurautta, saa suuremman päätösvallan varallisuuden käytöstä. Näin mm. poistuisi sosialistien mahdollisuus käyttää maahanmuuttajia tulevina äänestäjinään aikaisemman äänestäjäkunnan hävitessä ja kannatuksen huvetessa. Esim. Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa vasemmisto laskee saavansa matujen äänet, siksi maahanmuutto saa, ja sen täytyy jatkua.

    VastaaPoista